I'm still in love, with you. And all your little things. (FINNISH)

Luku 6.

*Harry's pov*

Oli varhainen aamu ja nousin sängystäni ylös. Minua harmitti, että olin luvannut Zaynille että kerron Emilialle tekemisistäni. En haluaisi nähdä hänen kärsivän, mutta en haluaisi valehdellakaan. Kukaan ei ollut hereillä vielä, joten menin hiippaillen keittiöön keittämään aamukahvit ja kokoamaan ajatuksiani.

"Huomenta Emilia, mun pitäs kertoo tää sulle. Olit oikeessa, mulla oli muitakin tyttöjä kiertueella. Anteeksi."

No ei. En voisi sanoa tuolla tavalla. Se olisi jotenkin liian kylmää. Mutta jos ostaisin hänelle jonkun korun? Ei. Hänestä varmaan tuntuisi, että yritän ostaa hänen rakkauttaan. Minun on silti tehtävä se heti, kun hänet näen. Muuten muuttaisin mieleni, ja kaikki joutuisivat pettymään.

*Emilia's pov*

Heräsin omaan säpsähdykseeni. Kello ei varmastikaan ollut paljoa, kun nousin ylös ja lähdin kävelemään portaita alas keittiöön. Ensimmäinen asia, jonka näin oli Harry.

"Huomenta Emilia...", Harry sanoi vaisusti hymyillen. Tiesin jonkun olevan vialla. Yritin olla näyttämättä sitä, mutta silti minusta tuntui, että Harry aikoisi kertoa minulle totuuden.

"Emilia. Mun on pakko kertoa tä sulle nyt, mutta -"

"Ai että olin oikeassa ja sulla on ollut muita? Älä huoli, kyllä mä sen tiesin", vastasin Harrylle virnuillen.

"Häääääääääääääääh, mitä? Mistä sä sen tiedät?", Harry kysyi vaivaantuneesti.

"No enhän mä tiedäkkään, mutta sut tuntien se on totta. Oon päässäni kehitellyt tätä, enkä näe yhtäkään syytä, miksei sulla olis ollut vientiä. Älä huoli, vihaan sua vaan ehkä ihan pikkasen. Oon silti helpottunut, ja samalla pettynyt. Mutta oon Harry iloinen siitä, että sä kerroit tai olit kertomassa mulle totuutta"; vastasin Harrylle hymyillen.

*Harry's pov*

Miten Emilia voisi tietää? Miten? Olikohan Zayn tai joku muu kertonut... Ei. En todellakaan uskoisi sitä, he antavat minun itse selvittää omat sotkuni... Emilia reagoi kuitenkin paremmin kuin osasinkaan kuvitella.

"No mut... joo. Hyvä ettet vihaa ihan kauheesti.. mut mites me nyt? Ollaanko sovussa vai ei? Ollaanko kavereita vai jatketaanko siihen mihin jäätiin?" kysyin Emilialta arasti.

"Nooooooo.. jos ihan ekaks oltais sovussa ja kavereita. Mut mikään ei siltikään muuta sitä, että rakastan sua koko sydämestäni. En kuitenkaa halua vielä jatkaa siitä, mihin me jäätiin, koska haluan että sä oot varma sun tunteistas. Ei oo kellekkään kivaa, jos oot mun kanssa muttet kuitenkaa rakasta mua. Ihan ittes kannalta Harry, en halua että kumpaankaan meistä sattuu enää", Emilia sanoi minulle kohteliaasti.

Sain viritettyä kasvoilleni leveän hymyn.

"Sovittu."

"Sovittu", Emilia hymyili minulle takaisin.

Nyt minun pitää enää keksiä, miten saan voitettua Emilian kokonaan takaisin itselleni.