Luku 19.

793 18 4
                                    

*Emilia's pov*

Viimeinen päivä kiertuetta oli päättymäisillään. Olimme Italiassa, ja yöllä lentäisimme takaisin Englantiin. Vähän yli kuukausi poikien kanssa kiertueella oli ollut mahtava, olimme Miisan kanssa nähneet enemmän maailmaa, kuin elämässäni ikinä. Kaikki muut päivät olivat olleet mahtavia, paitsi viimeiset seitsemän.

Viikko ilman Harrya.

Viikko ilman halauksia, ilman Harryn kättä ympärilläni nukkuessani. 

Viikko ilman kauniita sanoja, Harryn kauniita silmiä ja huulia.

Kohtaamisemme olivat aina kiusallisia, varsinkin ruokailut. Menimme aina samaan aikaan syömään, ja ruokailumme olivat hiljaisia. Kukaan ei puhunut mitään, jokainen aisti kiusallisuuden. Huomenna olisimme taas poikien asunnolla Pohjois-Lontoon syrjäseudulla. Tämä oli juuri se, mitä olin pelännyt ennen koko matkaa Englantiin. Pelkäsin joutuvani pettymään, mutta otin silti riskin. 

Istuin hotellihuoneessa Liamin, Miisan ja Louisin kanssa. Miisa ja Louis pakkasivat tavaroitaan minun ja Liamin istuessa sängyllä. Olin pakannut omat tavarani jo päivällä, samoin kuin Liam. Lentomme lähtöön olisi muutama tunti, joten nuorella pariskunnalla alkaisi tulla pikkuhiljaa kiire, heidän pakkaustaitonsa tuntien. 

"Minne tää? Vai laitanko tön päälle? Louis?", Miisa kysyi pitäen käsissään valkoista t-paitaa. "Louis?!"

Louis jätti vastaamatta kysymykseen ja kietoi kätensä Miisan ympärille, suudellen tytön niskaa. 

Hetki sitten minullakin oli vielä tuollaista, Harry rinnallani, missä tilanteessa vain. Pestessä hampaita, suihkussa, pakatessa, nukkuessa. Harry oli aina vierelläni, emmekä olleet hetkeäkään yksin. Mutta sehän oli syy tähän? Tähän, miksi nyt olimme erillämme, eikö? 

Samassa oveen koputettiin ja Miisa syöksyi avaamaan oven. Sisälle astui Zayn ja Perrie käsikädessä, leveät hymyt kasvoillaan. Mahtavaa.

"Aina vaan paranee", Liam sanoi minulle hymyillen sarkastista hymyään. "Mitäs me sinkut?", Liam jatkoi ja remahti nauruun.

Sinkut. Enhän minä ole sinkku? Enhän? Eihän me Harryn kanssa erottu, kai? Vastasin Liamille pienellä hymyllä, katsoen lattialle. 

"Anteeks", kuulin Liamin sanovan vierestäni. "Mä en tarkottanut sitä silleen, vaan.. Kyllä sä tiiät.."

"Joo, tiedän", vastasin huokaisten. En halunnut olla sinkku, halusin olla Harryn kanssa. Olla Harryn kanssa onnellinen, pitää hauskaa ja rakastaa. Ilmeisesti se oli liikaa pyydetty, tein kaikkeni Harryn eteen, ja hän lemppaa minut, vaan sen takia, että tein kaikkeni.

Ehkei Harry vain ymmärtänyt. Hän ei ymmärtänyt, että olin tehny kaikkeni, että suhteemme toimisi.

"Emilia muuten, Niallilla oli sulle jotain asiaa, se käski kertoa", Perrie sanoi minulle hymyillen.

"Okei. Mä meen, missä se on?"

"Huoneessaan varmaan, tossa vastapäisessä", Perrie kertoi. Niallilla asiaa? Emme olleet ikinä puhuneet kunnolla, tai no, kahdestaan mistään syvällisestä ikinä, miksi hänellä nyt olisi asiaa?

Koputin Niallin oveen ja nuorimies avasin oven samalla hetkellä.

"Emilia.", Niall sanoi hymyillen.

"Niall.", vastasin, yrittäen hymyillä, tuloksetta. "Sulla oli asiaa?"

"Joo. Tuu sisälle vaan, tässä saattaa kestää", Niall sanoi heittäen loput lattialla olevat tavaransa matkalaukkuunsa. Niall oli pojista se vähäsanaisin, en todellakaan ymmärtänyt, mitä asiaa hänellä olisi.

"Okei. Eli, me oltiin baarissa, Monacossa", Niall aloitti.

"Niin?", keskeytin hänet.

"Älä keskeytä. Me puhuttiin Harryn kanssa siellä".

"Ai? Ja sä kerrot tän mulle koska..?"

"Koska Harry rakastaa sua", Niall sanoi hiljaa, katsoen silmiini.  " 'Harry, ajattele järkevästi. Emilia on fiksu tyttö, etkä sä kuitenkaan oo tehny mitään väärää. Sä et voi vaikuttaa sun tunteihin millään tavalla' . Näin mä sanoin Harrylle", Niall jatkoi. "Harry ei oo tehnyt mitään väärää, ainakaan mun tietääkseni. Jos on, se pitää sen päänsä sisällä."

"Pitäiskö ton jollakin tavalla lohduttaa mua?", kysyin pyöritellen silmiäni.

"Jos haluat tulkita sen niin, ihan miten sä ite sen tahdot."

" 'Siinä se just on. Mä rakastan Emiliaa, enkä haluu muuttaa sitä. Tä on vaan vaikeeta, ihan helvetin vaikeeta'. Näin Harry vastas. Sillä on tapana kyllästyä ihmisiin, menettää hermot, oikeastaan. Se kaipaa omaa rauhaa meistä eniten", Niall selitti. Miksei Harry ollut ikinä sanonut sitä minulle?

"Harry ei luultavasti sanonut sitä sulle, vai?", hän kysyi ja vastaukseksi pudistin vain päätäni. "Mm. Harry ilmeisesti kuvitteli, että oisit erilainen. Tai siis, sähän ootkin. Mutta, ettei se kaipais omaa rauhaansa, kun on sun kanssa", Niall sanoi haroen hiuksiaan. "Jokatapauksessa; 'Mieluiten Emilia kuulee sulta totuuden, ku rupee päässään kehittelemään omia teorioita. Viimeks kun sä jätit Emilian huomioimatta, sä olit pettänyt sitä, monen kanssa. Mieti, mitä se nytten taas ajattelee?' Oli seuraava asia, jonka otin esille mun ja Harryn keskustelussa.  Harry oli kanssani samaa mieltä, että sulla laukkaus jo mielikuvitus, eiks se ollukin totta?", Niall kysyi virnuillen.

"No.. Joo", vastasin hymyillen ujosti. Olin tosiaankin kuvitellut Harryn olleen sängyssä kymmenien eri tyttöjen kanssa.

"Kyseenalaistin Harrylta, miksi. Miks se käyttäytys tolleen, ja se kertos sen johtuvan just siitä, että on liikaa ollut sun kanssa. Päivittäin, ei hetkeekään erossa, paitsi lavalla. Mut Emilia, älä syytä itseäs, mä tiedän ettet oo takertunut Harryyn, millään tavalla. Huomasin itekkin, että se on oikeastaan Harry, joka on sun kimpussas taukoomatta. 

"Mm. No, en tiiä. Jokatapauksessa, oltiin liikaa yhessä, turha sitä enää on läpi käydä", vastasin.

"'Mm. Pitäiskö sun ehdottaa sille jotain taukoa? Tilaa teijän välille?' . Näin mä sanoin sille, Harrylle. Toi on liian pieni syy erota, joten Harry oli mun kanssa samaa mieltä, että tauko tekis teille molemmille hyvää", Niall sanoi. Tauko? Mikä helvetin tauko? Ollaan yhdessä, mutta sitten ei ollakkaan? Ja Harry saisi hyppiä muiden tyttöjen sängyissä vai, ja mun pitäisi silti hyväksyä se, koska ei tavallaan ollakaan yhessä?

Tää nyt loppu vähän tällee kesken, koska mulla loppu inspiraatio keskenkaiken :D halusin silti julkasta, koska en oo varmaa kahteen viikkoon julkassu!! 

Kommentoikaa ja äänestäkää, haluisin tietää ketä tätä lukee(:

I'm still in love, with you. And all your little things. (FINNISH)Where stories live. Discover now