Chapter seventeen

327 15 7
                                    

Tunnen lämpimän hengityksen kasvoillani, joka saa minut avaamaan silmäni hiljalleen. Cody makaa ihan edessäni, silmät auki. Hän vie kätensä hiuksilleni ja laittaa hiukset korvani taakse. Kumpikaan meistä ei sano yhtään mitään. Me vain tuijotamme toisiamme.

Minulla ei ole mitään hajua, että paljon kello parhaillaan on. Haluaisin olettaa, että kerkiän vielä ihan ajoissa matikan tunnille. Pihalla alkaa olla jo valoisaa, joten oletan, että normaalisti herätykseni olisi kyllä jo soinut. Minulla ei vaan nyt tunnu olevan kiire oikein minnekään.

"Koulu alkaa vartin päästä", Cody sanoo ja se saa minut istumaan nopeasti. Minun on kyllä pakko mennä matikan tunnille. En voi ottaa siitä poissaoloja, koska aikaisemmin sairastelin paljon talvella ja siinä meni muutama tunti hiukan sivuun. Ihan sama vaikka myöhästyn jälleen sieltä. Ei nyt mahda mitään.

"Minun pitää mennä valmistautumaan", sanon ja lähden nopeasti omaan huoneeseeni. Otan kaapistani vain vaatteet ja vaihdan ne päälleni. Varmistan, että olen pakannut laukkuun kaiken tarpeellisen, samalla kun harjaan hiuksiani. En edes harjaa hampaitani, koska en halua myöhästyä tunnilta hirveästi.

Juoksen takaisin olohuoneeseen, jossa Cody vielä loikoilee sohvalla. Hän näprää puhelintaan, eikä hänellä näytä olevan kiire yhtään minnekään. Meistä meillä on oikein kova kiire. Jos me menemme oikeasti vauhdilla kouluun, niin emme me nyt niin pahasti myöhästy.

"Lähdetään nyt. Vähän vauhtia", sanon ja vilkaisen kelloa. Tuntiin alkuun on alle kymmenen minuuttia.

"Ehkä minä voisin lähteä sinne kouluun. Minulla pitäisi olla lokerossani yksi toinen t-paita", Cody sanoo ja tulee peiton alta pois. Hän kävelee ohitseni eteiseen, jossa kuulen hänen vetävän kenkiä jalkaansa. Katson sohvaa ja mietin, että siivoiasinko sen nopeasti, mutta loppujen lopuksi menen Codyn perässä eteiseen. Ei se Brody mitään tajua tuosta. Tai jos tajuaa, niin en kerro hänelle yhtään mitään.

Vedän kengät ja takin päälleni, kun Cody nojaa seinää vasten ja odottaa minua.

"Eikö sinun tarvitse oikeasti käydä hakemassa kotoa mitään?"

"Mitä minä sieltä tarvitsisin? Minulla on jotain kirjoja lokerossa ja jos ei ole, niin sitten ei ole. Ei sille mitään voi."

En laita yhtään vastaan, vaan kävelen ulko-ovelle, joka avautuu kaikista huonoimmalla hetkellä. Brody kävelee sisälle, eikä edes ensiksi huomaa Codya joka edelleen nojailee seinää vasten. Hän jää katsomaan minua hiukan hämmentyneenä, ennen kuin tajuaa, että kuka siinä minun vieressäni oikein seisoo.

Oudointa on kyllä se, että Brody ei edes näytä vihaiselta. Hänen katseensa on niin hämmentynyt, mutta ei varmasti ole pitkään. Hän suuttuu kohta, joten olisi hyvä livistää tässä vaiheessa paikalta pois. Hänellä menee vielä hetki ennen kuin hän tajuaa, että mitä tässä on oikeasti tekeillä.

"Nähdään koulun jälkeen", sanon ja avaan ulko-oven. Työnnän Codyn nopeasti ulos ja pamautan oven kiinni veljeni silmien edestä. Tuo oli ahdistavaa, enkä varmaan koskaan pysty enää menemään kotiin. Nyt Brody ihan varmasti tajuaa, että ketkä on nukkunut siinä sohvalla, eikä se edes vaadi paljon aivosoluja. En voi siis koskaan mennä enää kotiin.

Vilkaisen kelloa kun olemme päässeet turvallisen matkan päähän meidän talon pihasta. Meidän pitää vain yrittää kiirehtiä mahdollisimman nopeasti, niin ei ainakaan myöhästytä paljoa. En halua suututtaa nyt yhtään opettajaaa. Kaikki opettajat ovat varmasti tietoisia minun ja Codyn tekosista. Mitäköhän he oikein ajattelevat?

"Minä luulin, että sinulla on kiire. Miksi sinä kävelet noin hiljaa?" Cody kysyy ja huomaan kuinka hän on pysähtynyt parin metrin päähän. Kädet hän on tunkenut takkinsa taskuun, jotka hän kyllä ottaa nopeasti pois, kun löytää etsimänsä.

Bleeding love//IN FINNISHWhere stories live. Discover now