Chapter one

1.5K 50 6
                                    

A/N: Jeess! Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat! Tästä alkaa nyt mun uus tarina. Enpä nyt ala tässä mitään kummempia höpisemään. Toivottavasti tuut tykkäämään!

-

Katson vieressäni istuvaa veljeäni, jonka katse on suunnattu televisioon. Hän on todella keskittynyt peliinsä ja tuntuu, että hän ei ole edes huomannut tuloani. Nojaudun selkänojaa vasten ja huokaisen pienesti. Ensimmäistä kertaa veljeni vilkaisee minua nopeasti, mutta siirtää kumminkin katseensa takaisin televisioon. Hän pelaa änäriä, joka tuntuu nykyään olevan hänen koko elämänsä - tietysti töiden lisäksi.

Veljeni on minua vuoden vanhempi ja asuu vielä kotona. Hän pääsi viime vuonna lukiosta, eikä mennyt yliopistoon. Hän päätti jäädä kotiin. Ja minun takiani. Hän hylkäsi yliopiston minun takiani. Äitistä ei ole paljon huolehtiaksi, joten Brody jäi auttamaan minua. En voi uskoa vieläkään, että minkä uhrauksen hän teki minun takiani. Viimeistä vuotta on jäljellä vielä puoli vuotta ja sitten lukio loppuu. Minä valmistun ja pääsen pois täältä kaupungista. Ihan lopullisesti.

"Miten koulussa meni?" Brody kysyy ja pausettaa pelin. Hän kääntyy hieman ja ottaa sohvalta paremman asennon. Minä katselen häntä sinisillä silmilläni ja mietin mitä vastata. Ihan hyvin minulla kai meni. Uusi vuosi ja joulu on juhlittu ja koulu jatkuu. Ei mitään erikoista.

"Hyvin", vastaan lyhyesti ja Brody nyökkää hiukan epäillen. Viime päivät ovat menneet ehkä hiukan sumussa. Siitä oli uutena vuotena kulunut tasan vuosi. Vuosi siitä, kun Cody otti ja lähti. Hän ei sanonut mitään yhtään kellekään. Hän vaan katosi. Nyt kun mietin, niin se on vaan hyvä asia. En ole rehellisesti sanottuna edes miettinyt häntä paljon. Toisaalta olen kyllä sattunut huomaamaan, että miten paljon hänen tekonsa ovat vaikuttaneet minun elämääni. Oikeasti aika hurjasti. Varsinkin kun puhutaan luottamuksesta. Nykyisin minun on vaikea luottaa. Tiedän, että kyse oli vaan yhdestä ihmisestä, mutta näin sattuu vaan olemaan.

"No.... Entäs Thomas? Miten teillä menee?" Brody kysyy ja hänen huulilleen on noussut ilkikurinen virne. En yhtään tykkää siitä, kun hän kiusoittelee minua.

"Ei ole mitään kerrottava", mutisen ja katson puhelintani. Kello alkaa olla sen verran, että minun pitää alkaa lähteä.

Työskentelen paikallisessa kuppilassa tarjoilijana. Yleensä teen vaan töitä viikonloppuisin, mutta välillä minulla sattuu olemaan myös viikolla vuoroja - nykyään yhä enemmän. Minun on pakko kerätä rahaa Collegeen.

Kuulen jonkin sorttista muminaa äidin makuuhuoneesta ja käännän katseeni sinne välittömästi. Äiti on ilmeisesti herännyt. Hänellä meni eilen sitten vähän enemmän. Enemmän kuin yleensä.

Se juominen on jatkunut isän kuolemasta asti. Ei hän huuda meille tai käyttäydy väkivaltaisesti. Hän vaan sulkeutuu pullojensa kanssa ja juo kunnes sammuu. Niin on ollut monta vuotta. Brody on huolehtinut minusta ja auttanut todella paljon vaikeina aikoina. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä.

"Saanko auton?" Kysyn ja käännyn katsomaan veljeäni. Hän kaivaa farkkujensa taskusta avaimet ja heittää ne. Meillä on ollut yksi auto, jota me menojemme mukaan käytämme. Äiti ei ole suunnilleen koskaan sellaisessa kunnossa, että hän voisi ajaa, joten hän ei autoa tarvitse.

"Suljen kympiltä. Tulen sen jälkeen kotiin", ilmoitan ja nousen ylös. Veljeni vilkuttaa minulle pienesti ja siirtyy sitten pelinsä pariin.

Minä menen omaan huoneeseeni ja vaihdan työvaatteet päälle. Laitan hiukseni kiinni ja katson itseäni sotkuisesta peilistä. Viisi tuntia töitä edessä, mutta se ei haittaa.

Café Deli on mukava paikka. Olen ollut siellä töissä kohta vuoden ja voisin olla vielä pitkään. Parhaan kaverini isä omistaa sen, joten sain sieltä sinänsä aika helposti töitä. Minulla on siellä kumminkin mukavat työkaverit, eikä asiakkaissakaan ole mitään valittamista. Juttelen siellä aika paljon vakkareiden kanssa.

Bleeding love//IN FINNISHWhere stories live. Discover now