Bleeding love//IN FINNISH

Chapter fifteen

Pääsemme Codyn kanssa pois pöydän alta, ja sydämeni lyö edelleen todella kovaa. Tuo oli oikeasti niin lähellä. Vaikka jollain tietyllä tavalla oli kiva tuntea adrealiinin virtaavan suonissani, niin en voi enää tehdä mitään tälläistä Codyn kansssa. En voi joutua ongelmiin hänen kanssaan.

"Tuletko sinä vai ajattelitko jäädä tänne toimistoon yöksi?" Codyn kysymys herättää minut ajatuksistani ja saa etsimään hänet täältä suurehkosta huoneesta. Hän on kävellyt jo ovelle ja odottaa mitä ilmeisemmin minua.

"Tulen."

Kävelen Codyn luokse, joka varovaisesti painaa oven kahvan alas ja avaa oven. Menemme samaan aikaan ulos toimistosta, ja meinaan jo iloita sitä, että selvisimme tästä ehjin nahoin. Kaikki haaveeni siitä romuttuvat aika nopeasti, kun huomaaan rehtorin vielä käytävän päässä juttelemssa siivoojalle. Mieleeni ei missään vaiheessa tullut, että hän olisi vielä jäänyt tänne lorveksimaan.

"Ei helvetti", Cody sanoo, kun rehtori näkee meidät. En osaa oikein sanoa, että onko hän enemmänkin yllättynyt vai järkyttynyt kun näkee minut. Hän on varmasti vielä vihaisempi kun joutuu nyt jäämään tänne eikä pääse kotiin. Tämä ei oikeasti ole hyvä juttu. Nyt se tapahtuu. Brody tappaa minut. Rehtori soittaa hänelle ja matkalla tänne hän terottaa veitset teräviksi.

"Cody Austin ja Isabella Grant. Menkääpä takaisin sinne mistä äsken tulitte", kuuluu vihainen ääni käytävän toisesta päästä. Otan jalat nopeasti alleni ja menen takaisin toimistoon. Istahdan toiselle tuolille, joka on rehtorin tuolia vastapäätä, Cody istuu minun viereeni.

Vilkaisen seinällä tikittävää kelloa, joka näyttää vartin yli kolme. Brody pääsee töistä kolmen vartin päästä, mutta ihan varmasti rehtori saa hänet puhelimella kiinni. Brody lähtee vähän aikaisemmin ja tulee äkäisenä tänne. Hän oikeastaan tappaa meidät molemmat. Minut ja Codyn.

"Pitäisikö meidän mennä tuosta ikkunasta?" Cody kysyy ja katselee vasemmalla puolella olevaa suurta ikkunaa.

En tiedä, että mistä ihmeestä hän repii näitä "hyviä" ideoita. Jos tekisimme vielä sen, niin olisimme todella kusessa. Paljon pahemmassa missä me jo olemme. Minua ihan oikeasti ahdistaa ihan hirveästi istua tässä, kun tiedän olevani ongelmissa. Ei olisi pitänyt tulla auttamaan Codya. Olisi pitänyt lähteä kotiin, niin en nyt istuisi tässä.

"Tämä oli ehkä jotenki odotettavissa Codylta, mutta en nyt ihan ymmärrä sinua Isabella", rehtori sanoo ja sulkee oven takanaan. Hän menee meidän vierestään ja kävelee pöydän toiselle puolelle. Hän tunkee suuren ahterinsa tuohon tuolille, joka on ihan liian pieni hänelle.

Kunhan vain sanon huomion.

"En tiedä mitä sanoa."

"Kai te tiedätte, että miten vakavaa tämä on? Täällä on paljon tärkeää ja salaista tietoa", rehtori sanoo ja minun tekisi mieli huomauttaa, että kaikki tieto on hänen koneellaaan, jota emme varmastikaan saisi Codyn kanssa auki. Mitkään oppilaiden tiedot eivät siis ole täällä näkyvissä. Opon huone olisi varmaan pahempi. Siellä kaikki oppilaat käyvät aina puhumassa. Siellä huoneessa säilytetään myös oppilaista kansiot.

"Erotetaanko meidät?" Kysyn sen sijaan, että rupeaisin pätemään tai suututtamaan edessäni istuvaa miestä yhtään enenmpää.

"Minä puhun teille nyt ihan suoraan", rehtori aloittaa ja näyttää ottavan paremman asennon tuolissaan. Hän vilkaisee myös pistävästi vieressäni istuvaa Codya, joka on tunkenut kätensä hupparinsa taskuun. "Te valmistutte kohta, enkä todellakaan halua, että te jäätte tänne vielä maleksimaan. Varsinkaan sinä Cody."

"Eli jälki-istuntoa?" Cody varmistaa ja nousee jo seisomaan. Hän istuutuu kuitenkin takaisin, kun rehtori käskee häntä.

"Saatte kaksi viikkoa."