Chapter thirteen

395 20 14
                                    

Haukottelen väsyneenä, kun käyn sängylleni makaamaan. Kello on ehkä jotain yksitoista. En ole ihan varma siitä, koska minua väsyttää niin paljon enkä ole edes katsonut kelloa hetkeen. Tämä perustuu pelkkään oletukseen. Oli kello mitä tahansa, niin en voi vielä ruveta nukkumaan. En vielä tiedä, että aionko mennä tapaamaan Codya. Järki kyllä vahvasti kieltää sen, mutta siltikin mietin sitä vakavasti.

Kaivan taskustani lapun, jonka Cody minulle tunteja sitten kirjoitti. Tuntuu kyllä oikeasti edes järjettömältä miettiä, että menisin. En tiedä, että mitä muuta sanottavaa Codylla voisi olla enää olla minulle. Oli se mitä tahansa, niin olen kuolla pelkästä mielenkiinnosta. Vaikka olenkin nyt väsynyt, niin uni ei silti varmasti tule. En voi olla ajattelematta tätä asiaa.

En voi nukkua, jos en saa tietää mitä asiaa hänellä on.

Otan puhelimeni esiin ja katson, että miten pitkä matka tuonne osoitteeseen oikein on. Mieleni tekisi lähteä vain yhä enemmän, kun huomaan, että sinne kävelee tästä vain sellaiset alle kymmenen minuuttia. Katson karttaa tarkemmin ja tajuan, että pääsen metsän läpi nopeammin, mutta toinen asia on se, että uskallanko oikaista siitä. Minä vihaan liikkua yksin pimeällä.

Heitän puhelimen sängylleni, ja samalla huoneeni ovi aukeaa. Nousen istumaan ja huomaan Brodyn nojailevan karmia vasten. Hän näyttää vähintään yhtä väsyneeltä kuin minäkin. Varmasti vielä väsyneemmältä.

"Haluatko sinä jotain iltapalaa? Ajattelin vain kysyä, kun aion itse syödä nyt ja mennä sitten nukkumaan. Ei meinaa enää meillä olla sellaisia hetkiä, että molemmat ovat kotona. Sinulla on töitä ja koulua. Minä puolestaan käyn kahdessa eri työpaikassa."

"Minä tulen kohta alas. Vaihdan ensin vain vaatteet", sanon ja Brody nyökyttelee. Hän lähtee huoneestani ja minä saan vaihtaa sitten vaatteet. Laitan yöpuvun päälleni, koska muuten Brody taatusti epäilisi jotain. Jos lähden, niin joudun vain nopeasti vaihtamaan jotkin toiset housut.

Lähtiessäni huoneestani otan puhelimeni vielä sängyltäni ja suuntaan sitten keittiöön. Veljeni seisoo selkä minuun päin ja näyttää odottavan paahtimessa olevia leipiään. Menen hakemaan jääkaapista viimeisen viilin ja istuudun alas. En ole oikein syönyt tänään mitään, mutta ei minulla kyllä tunnu olevan oikein nälkä.

"Äiti ei tullut eilen kotiin. Häntä ei ole näkynyt yli vuorokauteen", Brody sanoo sanat, jotka saavat minut hiukan huolestuneeksi. En voi olla heti miettimättä, että äidille on tapahtunut jotain. Jos hän joskus harvoin ei tule kotiin yöksi, niin hän vähintään löytyy aamulla sammuneena sohvalta, sängystään tai eteisestä. Nyt hän ei ole vieläkään tullut kotiin.

"Oletko yrittänyt soittaa hänelle? Ja miksi ihmeessä sinä kerrot tästä minulle vasta nyt?"

"En halunnut huolestuttaa sinua, ja tietysti minä olen yrittänyt soittaa hänelle", Brody sanoo, mutta ei käänny katsomaan minua. Hänen leipänsä tulevat melkein puoliksi pois paahtimesta, joten hän nappaa ne siitä lautaselle.

"Mitä me tehdään? Pitäisikö meidän mennä tekemään poliisille katoamisilmoitus?" Kysyn, mutta Brody pudistaa päätään.

"Minulla on huomenna vaan aamulla töitä, joten voin iltapäivästä kierrellä baareissa kyselemässä tai jotain. En minä tiedä. En kuitenkaan usko, että poliisit hirveän innokkaasti lähtisivät etsimään äitiä. He varmassti vain sanoisivat, että hän tulee kotiin kun tulee. Meidän pitää löytää äiti itse", Brody sanoo ja minä nyökyttelen hänelle.

Hän on kyllä oikeassa. Ei poliisit häntä lähtisivät etsimään, vaikka heidän pitäisi lähteä, kun ne tietyt tunnit ovat kuluneet. Tietysti he olettavat, että äiti voisi vain häipyä. He eivät kuitenkaan tunne häntä niin kuin minä ja Brody.

Bleeding love//IN FINNISHWhere stories live. Discover now