Taekook on top

(MISSÄ SE ON?!)

Vanhempi kumminkin irtautuu... tämä käyttäytyi oudosti.

"Onks sulla kaikki hyvin?"- kysyn tältä huolissani.

"M-mä..... en tosiaan tiedä miten mun tää pitäis sulle sanoo..."-vanhempi vaikertaa..

Tämä siirtää katseensa maahan. Inhosin kun tämä häpesi. Nostin tämän katseen takaisin silmiini.

"Sano vaa.."-hymähdän ja pidän tämän lantiosta kiinni...

"Mä.....en tiiä mitä mä tunnen enää..."-tämä änkyttää.

"Häh?"-on ainoa asia mikä pyöri päässäni.

"Mä... en oo valmis suhteeeseen ja musta tuntuu et meijän olis parasta olla vaikka vaan... frendejä..."- vanhempi sanoo ja irrottaa otteeni.

Nostin kulmaani.

"MITÄ VITTUA?!"-huudan ja katson tätä vittuuntuneena.

"Sano et tää on joku vitun sairas vitsi!"-karjun, vihaisena.

Tämä vain pudistaa päätään.

"ET VOI VITTU OLLA TOSISSAS?! MIKÄ SULLA ON?! ET VOI TEHÄ MULLE NÄIN!! "-huudan ja pidättelen itseäni mahdolliselta romahdukselta.

"S-sori..."-vanhempi vaikertaa ääni säröillen.

"SORI?! LUULETKO ETTÄ SE VITTU HELPOTTAA MUA JOTENKIN?! EI HELVETTI SUN KANSSAS!!"-sanon ja väkivaltaisesti riuhtaisten otan vanhemman ranteesta kiinni.

Paiskaan tämän selkä edellä seinään.

"Jungkook.... päästä irti.."-vanhempi änkyttää.

"NYT KERROT MULLE MIKS SELITÄT PASKAA?!"-huudan ja katson tämän silmiä.

"VASTAA!!"-karjun ja puristan tämän rannetta.

"Anteeks... m-mä en vaa oo valmis.."-tämä sanoo......itkuisena.

"Saatanan huora! Leikit sitten vaa mulla!! Vai häh!! MIKÄ SUA VAIVAA!!"- ärähdän.

Silloin Tae purskahtaa aivan järkyttävään itkuun...

Olin ihan varma että kohta lyön...

"Lopeta pillittäminen ipana.."-murahdan ja nostan käteni lyödäkseni...

Tae äkkiä suojaa toisella kädellä naamansa.

Katsoin tämän silmiä joista valui kyyneliä kuin vesiputouksesta.

Päästin otteeni irti ennen kuin tekisin jotain peruuttamatonta.

Vanhempi lyyhistyi maahan. Tämä peitti käsillä naamansa.

Tae vain itki ja itki..

"Toivottavasti oot tyytyväinen..."-sanon ja lähden koko kämpästä..

Itkisin kohta itsekkin... mikä vittu sille nyt tuli!

Miks ihmissuhteet on näin vitun perseestä!! Varsinkin mun omat!

Olin aivan rikottu.... tän takia ihmisiä ei päästetä lähelle!

Kotiin en voi mennä.. enkä jiminille.. joten ainoa paikka jonne pääsin oli... joonien ja jinin koti.

-

Käveltyäni näille koputan oveen. Jin avasi ja katsoi ensin hymyillen.

Mutta nähtyään ilmeeni vanhempi näytti huolestuneelta.

"Jungkook mikä on hätänä!?"-tuo kysyy ja päästää sisälle.

Olin ihan valmis hakkaamaan taen... mutta en halunnut.

"Tae... se... sano ettei tykkää musta.. ja mä suutuin... MÄ MELKEEN LÖIN SITÄ JIN! Ei ollu kaukana.."-vaikerran ja katson hätääntynyttä vanhempaa.

"MITÄH?! Ja sä teit MITÄH"-tämä kysyy järkyttyneenä.

Samassa joon ilmestyy huoneeseen.

"Jungkook? Mitäs sä?"-tämä kysyy hieman tarkkaillen tunnelmaa.

"MÄ MELKEEN... tai siis kun.."-vaikerran.

"Tae sanoi ettei sillä oo jungkookkia kohtaan tunteita.. ja kook meinas lyödä.."-jin sanoo puolestani.

"MITÄ?! Mut sehän on ihan lääpällään jungkookkiin??"-joon sanoo kohottaen kulmaansa.

"No sitäpä minäkin.."-jin sanoo ja katsoo minua säälivästi.

Vanhempi vetää minut halaukseen.

"Mua sattuu... ihan vitusti... mun viimeisetkin tunteet revittiin irti...."-murahdan.

Koko vitun suojakuoreni oli laskeutunut... vitun tae...

"Ymmärrän... istu.."-joon sanoo tukevasti ja ohjaa minua sohvalle.

Yritin vääntää hymyä.. mutta se oli vaikeaa..

Teki mieli vain mennä haistattamaan taelle isot vitut...

Miks se oli ylipäätään mun kanssa ja antoi ymmärtää et haluas yhteen....

Vittu mitä paskaa... en ole menossa takaisin jäisin tänne.

"Saanko kiltit jäädä...en pysty menee takaisin.."- vaikerran ja katson anovasti vanhempia.

Nämä vain nyökkäävät..

Musta tuntuu ettei mulla oo tunteita enää..

-

Jiminin nk

Päätimme yoongin kanssa palata jo kotiin. Astuimme ovesta sisälle.

Oli hiljaista.

"Saako tulla vai panetteko?"-yoongi sanoo nauraen.

Itsekkin naurahdan hieman. Mitään ei ensin kuulunut.

Sitten hiljaista nyyhkytystä.

Avasimme huoneeni oven. Tae itki kädet polvissa maassa.

"Tae?!"-kysyn hädissäni ja istumme tämän viereen.

Mitä tapahtu?"-yoongi kysyy rauhallisena. Tämä nostaa päänsä sylistään. Silmät ihan turvonneina.

"J-jungkook se... se..."-tämä yrittää sanoa mutta änkyttää niin pahasti etten melkein saanut selvää..

Tae nosti hihaansa ja näytti rannettaan.

Kipeän näköinen hiertymä mustelma..

"Mitä vittua?!"-yoongi sähähtää. "Nyt se jätkä kuolee..."-tämä jatkaa.

"Mihin se meni etin sen!"-vanhempi uhoaa. "Ei äläh... tää on mun syytä... eikä jungkookin.. se ei tehny mitään väärin..."-tae kumminkin sanoo hiljaa.

"Mitä teidän välillä tapahtu...."-yritän kysyä lohduttavasti. Vedän nuoremman haliin.

Taen itku koveni ja tämä nojasi päätään rintaani.

"Mun syytä kaikki.!!"-nuorempi parahtaa. "Mä sanoin ettei mulla oo tunteita sitä kohtaan.."-tämä jatkaa.

Katsomme yoongin kanssa toisiamme pitkään....

Häh eikö tae tykkää jungkookista?! Mutta tässähän ei ole järkeä... mitä vittua....

"Ai sulla ei vai ole tunteita sitä kohtaan?"

________________________________
Oli liian onnellista..😚
Words:1008