Love Maze

12. luku - Kipeitä muistoja

Kipeitä muistoja

Seuraava aamu oli ihana. Mä heräsin poski vasten Alexandran paljasta selkää, käsi sen ympärillä. Painoin uneliaan hellän suudelman tytön lapaluiden väliin. Mä olin niin onnellinen siinä ja olisin halunnut jäädä siihen sänkyyn koko päiväksi. Todellisuus kuitenkin tiputti mut maan tasalle ihanista pilvilinnoista. Mulla on tänään iltavuoro.

"Sandraa", mumisin unisena tytön selkään. Kun mitään ei tapahtunut, nousin kyynärpääni varaan ja puhalsin ilmaa sen korvaan.

"Vittu Mira!" se älähti hereille ja veti peiton päänsä yli. Se oli kyllä aina kärttyinen jos sen herätti. Olin huomannut sen edellisen viikon aikana. Nousin sängystä hiuksiani haroen. "Hei älä mee minnekkään, mä haluun jäädä sun kanssa tänne koko päiväks", punapää mumisi sängystä.

"Mulla on tänään iltavuoro", sanoin ja lähdin vessaan. Olin varma, että kuulin sängystä syvän raskaan huokauksen.

Tein tarpeeni ja sen jälkeen hain vaatehuoneesta mulle t-paidan ja alushousut päälle. Suuntasin pieneen keittiökomeroon keittämään kahvia. Mittailin puruja ja säikähdin kun yhtäkkiä Alexandra halasi mua takaapäin. Huuliltani karkasi yllättynyt naurahdus ja mä ihan varmasti sekosin mun laskuissa, koska tytön alaston vartalo oli vasten mua. Yhtäkkiä mua alkoikin jännittää Alexandran läheisyys, vaikka eilen illalla oltiinkin oltu täysin paljaina ja haavoittuvaisina toisillemme.

"Mä voin heittää sut töihin", punapää sanoi leuka mun olkapäälläni. "Monelta sul alkaa?" se vielä kysyi.

"Öö – oisko ollu kolmelta", sanoin ääni vähän jännittyneenä.

"No tässähän on vielä neljä tuntii aikaa. Mikä kiire sulla on?" se naurahti ja käänsi mut itseensä päin. Sitä ei näköjään jännittänyt ollenkaan – tai ei se ainakaan näyttänyt jännittyneeltä. Mä vaan häkellyin entistä enemmän, kun se sitten painoi huulilleni rauhallisen suudelman.

"Nii mut – hitto ei mul oo mitään aamupalatarpeita jääkaapissa", sanoin hermostuneena ja liikahdin jääkaapilleni. "Ei ees maitoo, turhaan mä tota kahvia edes keitän. Pakko käydä kaupassa. Tuutko mukaan?" lauseet tulivat yhdessä putkessa suustani ja suljettuani jääkaapin oven mä käännyin tytön suuntaan.

"Hermostutanko mä sua?" se kysyi hyvin suoraan, mutta äänessään huvittunut vire. Mun poskia kuumotti ja varmaan myös punotti, joten eiköhän se olisi jo riittänyt vastaukseksi, mutta vastasin silti.

"Ehkä vähän", sanoin ja näpersin t-paitani helmaa.

"Tiesiks et toi on aika söpöö?" se naurahti ja katsahdin sitä kulmieni alta.

"Tiesiks et sä oot alasti mun keittiössä", heitin sille takaisin kun sain ihan vähän rohkeutta lisää.

"Aijaa, en huomannu", tyttö vitsaili ja mä virnistin sille.

Lopulta me pukeuduttiin ja lähdettiin käymään lähikaupassa. Ulkona edelleen satoi, joten otin laivastonsinisen sateenvarjoni mukaan ja Alexandra, meistä kahdesta pitempänä, otti sen ja kävelimme sen alla ihan vieretysten.

Mä keräilin koriin kaikenlaisia aamupalatarpeita. Mun jääkaapissa oli juuri ja juuri valo, koska en halunnut jättää sinne mitään pilaantumaan reissun ajaksi. Kyselin punapäältä mitä se halusi aamupalaksi ja se vaan vastasi, että samaa kuin mä. Niinpä mä otin maitoa, ruisleipää, kurkkua, juustoa ja kaurahiutaleita. Maksoin ostokset itsepalvelukassalla ja pakkasin kaikki kangaskassiin jonka olin napannut kotoa mukaan.

Kun me palattiin takaisin mun kämpille kysyin tytöltä, että haluaisiko sekin kaurapuuroa. Se vastasi myöntävästi ja lopulta myös tarjoutui tekemään sen mun puolesta. Se sanoi, että voisi tehdä aamupalan valmiiksi ja mä voisin ihan rauhassa käydä suihkussa ja laittaa itseni valmiiksi. Mä kävelin sen eteen keittiöön ja suukotin pitkään sen huulia. Se oli niin ihana ja huolehtiva, eikä mun aiemmasta jännittyneisyydestä ollut paljoa mitään jäljellä. En lopulta meinannut malttaa irrottautua ja mennä suihkuun. Tai mä olisin halunnut vetää sen mukaani ja viettää pitkä ihana tovi lämpimän veden alla kahdestaan. Lopulta mä kuitenkin painelin suihkuun yksin ja jätin punapään keittiöön hääräämään.