Love Maze

8. luku - Vastakohdat vetävät puoleensa

Vastakohdat vetävät puoleensa

"Onkohan mulla nyt kaikki?" istuin kämppäni lattialla täyden urheilukassin vieressä.

"No jos jotain puuttuu nii varmasti jollain meistä löytyy se", Mikael sanoi sohvalta Alexandran vierestä.

"No ainakin yheltä blondilta ylipakkaajalta", naurahdin ja suljin laukun.

Olimme sopineet, että Mikael ja Alexandra tulee mun luo ja Julia sitten ottaa meidät tästä kyytiin. Tänään siis alkaa meidän roadtrip, mitä mä olin odottanut jo ikuisuuden. Kun mä tulin töistä, nuo kaksi olivat seisoskelleet jo pienen hetken mun alaovella. Päästin sitten heidät sisään kämppääni. Mä olin pakannut jo valmiiksi suurimman osan, mutta päivittäin tarvittavat asiat, kuten kosmetiikka, olivat vielä pakkaamatta.

Hetken päästä ovikello soi ja Alexandra meni avaamaan sen. Julia tietenkin tiesi alaoven ovikoodin joten se ei voinut olla kukaan muu, niin kuin ei ollutkaan. Sen iloinen tervehdys kajahti ovelta yksiöön. Mä pakkailin keittiössä pieneen kylmälaukkuun jääkaapista cokiksia, jugurtteja, kolmioleipiä ja pieni purkki maitoa aamukahvia varten. Meidän mökillä ei kumminkaan olisi mitään syömistä.

"Hei sullahan on uus tukka!" blondi huudahti, kun pääsin kylmälaukun kanssa keittiökomerosta.

"Joo Valtsu leikkas eilen", sanoin ylpeänä ja heilautin polkkahiuksiani teatraalisesti.

Eilen mulla tuli ihan kauhee tarve saada mun ylivenähtäneet hiukset leikattua ja soitin sitten mun luokkakaverille Valtterille. Se lupas tulla mun luo sillä ehdolla et leikkaan myös sen hiukset, joka oli ihan reilu hinta. Valtsun äiti on myös kampaaja ja se sai kesätöitä sen liikkeestä. Mä ehkä olin vähän kateellinen sille kun se sai tehdä oman alan töitä, kun mä istuin kaupan kassalla.

"Antilta muuten terkkuja", Julia jatkoi.

"Mitäs faija?" kysyin ja laskin laukun pöydälle.

"No sillä oli paljon asiaa", blondi naurahti. "Se ihan keitti mulle kahvit, juteltiin sitä sun tätä ja se toivotti meille kaikille turvallista ja rattoisaa matkaa."

"Ja muistit siinä samalla ottaa ne makuupussit ja teltan mukaan?" naurahdin.

"No tietenkin!" se sanoi ja kaivoi taskustaan meidän mökin avaimen ja ojensi sen mulle. "Siitä puheen ollen eiköhän jo lähetä, ettei me ihan yöllä olla perillä", se alkoi hoputtaa meitä.

Meillä oli muutama sopimus mitä me oltiin sovittu aikaisemmin. Kuski sai päättää musiikit. Bensat maksettiin aina neljään pekkaan. Ja turha draamailu ja valitus sai jäädä kokonaan pois, vaikka me vietettiin viikko pienessä tilassa nelistään ja välillä toisen naamataulu saattoi alkaa ärsyttämään. Myöskään tahalleen ei alettu toista ärsyttää, koska väsyneenä voi pinna palaa pienestäkin. Ainakin mulla ja sen mä tiedostin oikein hyvin. Se olikin yksi mun huonoista piirteistä.

"Mä tiiän täydellisen biisin millä tää roadtrip pitää alottaa!" Julia hihkaisi ja loikki kohti valkoista Volvoa. Se istui kuskin paikalle ja Alexandra kiiruhti varaamaan etupenkin, joten mä istuin Mikaelin kanssa takapenkille.

Stereoista alkoi soimaan PMMP:n Matkalaulu, jota Julia alkoi laulamaan ihan antaumuksella, kun lähti ajamaan kerrostalon pihasta. Alexandra liittyi lauluun ja kertsin kohdalla myös me takapenkillä istujat laulettiin mukana.

"Miraa pissatti taas, pysähdytään kolmatta kertaa..." Julia melkein huusi tuon kohdan biisistä ja sai kaikki nauramaan.

"Hei!" huudahdin takapenkiltä ja Julia virnisti mulle taustapeilin kautta.

Biisi vaihtui johonkin Troye Sivanin biisiin ja Julia keksi, että aloitamme ajankuluksi ensimmäisen kisan. Jokainen valitsi yhden automerkin ja se jonka automerkkejä matkan aikana eniten ajoi ohi, voitti. Alexandra kaivoi hanskalokerosta vihkon ja kynän ja piirrusti siihen taulukon. Mä valitsin merkikseni Volkkarin, Julia Toyotan, Mikael kerkesi saada Mersun ennen Alexandraa, joten se sitten valitsi Bemarin.