"Lähden huomenillalla, ilmoitan sitten lähempänä", sanon puhelimeen ja hyvästien jälkeen lasken sen korvaltani. Jätän kitaran nojaamaan seinään, nappaan pöydältä olutlasini ja kulautan sen tyhjäksi. Pyörittelen lasia hetken käsissäni ja lasken sen takaisin pöydälle.
"Minne sä lähdet?", Liam kysyy kun istahdan sohvalle tuon viereen.
"Irlantiin pariksi päiväksi", vastaan tuolle hymyillen. En ollut nähnyt vanhempiani moneen kuukauteen, mutta eniten minulla oli ikävä maailman suloisinta otusta, Theoa.
Euroopan kiertue alkaisi muutaman viikon päästä ja vasta sen jälkeen voisin seuraavan kerran nähdä perhettäni.
Käytävästä kuuluu kiroamista ja pian ovi heilahtaa auki paljastaen stylistimme, Rosien punertavat kasvot.
"Niall James Horan, etkö sä koskaan voi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan", tuo vaahtoaa. Mielestäni olin ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, nimittäin Lillyn kanssa.
"Lilly.. me oltiin syömässä", meinasin sanoa että Lilly oli myöhästynyt, mutta syy oli kokonaan minun, mitäs olin ilmoittanut suunnitelmistani niin myöhään. Ja mitä väliä sillä oli, olisin minä voinut yhden kerran mennä lavalle ilman ehostusta ja ylitahmeita hiuksia.
"Ai, sulla on joku nainen. Kyllä mä sitten ymmärrän", Rosie sanoo rauhallisesti, vaikka oli puoli minuuttia sitten raivonnut sitä miten en koskaan noudattanut ohjeita.
"Liam katotko Angelicaa hetken, niin saan Romeon näyttämään ihmiseltä", tuo lisää ja huomaan vasta nyt tytön kurkistelevan äitinsä takaa. Liam ojentaa kätensä ja tyttö juoksee suoraan tuon syliin.
"En mä mikään Romeo ole", sanon ja siirryn istumaan jakkaralle seinänviereen. Halusin olla mutten ollut. En usko rakkauteen ensisilmäyksellä mutta Lilly oli saanut jonkin sisälläni liikahtamaan.
"Me ollaan vain kavereita" lisää pienen tauon jälkeen.
"Vain kavereita? Kyllä me nähdään miten sä sitä katsot", Louis tuhahtaa ja vilkaisee minua. Hyvähän tuon oli sanoa, Eleanor ei sentään asunut toisella puolella maapalloa. Ja tiesimme kaikki vallan hyvin että Lilly lähtisi ensi viikolla takaisin suomeen, enkä tapaisi tuota luultavasti enää koskaan.
"Meistä ei voi edes tulla mitään, en vaikka tekisin mitä", huudan muille kunnes muistan Angelican ja hiljenen.
"Kyllä te sen tiedätte"
Rosie alkaa laittaa hiuksiani eikä kukaan enää sano mitään.
Harry ehdotti edellisiltana että ostaisin Lillylle asunnon Lontoosta, Louis ehdotti että muuttaisin Suomeen ja Zayn ehdotti että muuttaisin Lillyn kanssa yhteen. Voisin ostaa tuolle asunnon, mutta vahvasti epäilin, ettei kukaan, edes Lilly suostuisi sellaista lahjaa ottamaan vastaan. Suomeen en voisi muuttaa ilman bändin hajoamista. Ja harvemmin vastakkaista sukupuolta olevat kaverit asuivat yhdessä.
Angelica rikkoo hiljaisuuden
"Harry-setä.. saanko mä lainata sun kenkää?", tuo kikattaa ja katsoo kiharapäätä enkelin hymy kasvoillaan. Edes Harry ei pysty vastaamaan tuolle koskaan kieltävästi vaan ojentaa toisen kenkänsä tytölle kummastunut ilme kasvoillaan.
"Eikö se ole vähän liian iso sulle?" Liam kysyy tytöltä ja ennen kuin ehtii kissaa sanoa, Angelica lyö Liamia kengällä naamaan. Täydellistä hiljaisuutta kestää tasan kaksi sekuntia kunnes Zayn repeää nauramaan ja muut, Liamia lukuun ottamatta, seuraavat tuon esimerkkiä.
"Angelica, ei saa" kuuluu naurunsekainen ääni jostain yläpuoleltani.
"Mutta kun Zaynkin sai", tyttö puolustautuu ja pudottaa kengän maahan. Liam jäätyy hetkeksi täysin ennen kuin alkaa selittämään tapahtunutta Rosielle. Pari viikkoa sitten vahdimme Angelicaa, kun Rosie oli viettämässä iltaa kavereidensa kanssa ja Zayn heitti, omien sanojensa mukaan vahingossa, Liamia kengällä naamaan.
