Luku 2.

997 47 4
                                    

Heräsin aamulla tai oikeastaan päivällä ovikellon pirinään. Kello oli kymmenissä ja laahustin eteiseen topissa ja minishortseissa, näytin erittäin hehkeältä juuri herättyäni. Luulin että Lolita oli unohtanut avaimet ja tuli hakemaan jotain, kunnes avattuani oven tajuan että sen takana seisoo keski-ikäinen punahiuksinen nainen kameran kanssa, tuo oli jonkin sortin toimittaja. Ennen kuin tuo kerkeää sanomaan mitään, paiskaan oven kiinni ja nojaan selkä sitä vasten. Olisihan minun pitänyt tajuta että minut jäljitettäisiin keinolla millä hyvänsä.

Minun pitäisi piilotella koko loma sisällä tai toivoa ettei kukaan tunnista minua. Laahustan keittiöön ja laitan teen hautumaan. Tee kuulemma auttaa kaikkeen, sisäisesti nautittuna siis. Hetken emmittyä soitan Louisin antamaan numeroon, mielessäni oli käynyt muutaman kerran, ettei tuo antanut omaa numeroaan vaan jonkun managerin tai vastaavan. Ääni joka vastaa puhelimeen, ei ollut Louisin, mutta olin kuullut tuonkin äänen aikaisemmin. Liam Payne oli ilmeisesti vastannut Louisin puhelimeen.

- Mmhäh.. Onko Louis tai siis niin?, sönkötän puhelimeen ja helahdin punaiseksi. Kuulin kuinka tuo huutaa Louista ja sanoo jotain Eleonorasta.

- Louis Tomlinson puhelimessa, tuo vastaa virallisella äänellä.

- Mä ajattelin.. tää on ihan tyhmää mutta haluisin nähdä Niallin, tai edes saada siltä nimmari, soperran puhelimeen. Luultavasti tuo nauraisi minulle ja ilmoittaisi töykeästi ettei ole mikään Niallin sihteeri ja löisi luurin kiinni.

- Kyllä mä tajuan ettei.., aloitan.

- Eipäs, mä kysyn siltä, tuo vastaa ja vaikuttaa kireältä. Olinko sanonut jotain väärin vai olinko pyytänyt liikaa. Yhtäkkiä puhelin alkaa tuuttaamaan, tuo oli sammuttanut puhelun. Se sitten siitä, istahdan sohvalle ja pidättelen kyyneliä. Miksi olin kuvitellut että olisin ollut jollain tapaa onnekas ja tavannut idolini, olin täysin samanlainen kuin muut. Elättelin toivoa vaikka tiesin, ettei mitään tulisi tapahtumaan. Tiesin ettei ollut mitään järkeä nukkua koko päivää, mutta ei sillä enää olisi väliä. Päätyisin kuitenkin jonkin juorulehden sivuille, jossa kirjoitettaisiin 'se läskimpi seuralainen' tai jotain muuta. Tiesin etten ollut missään mallin mitoissa, eikä minua haitannut. Mutta jos sitä kailotettaisiin koko maailmalle. Huokasin ja annoin kyynelten virrata. Painan poskeni sohvan käsinojaa vasten ja nukahdan.

***

Viiden maissa herään ja menen suihkuun, ehkä voisin mennä istumaan iltaa johonkin ja löytää oikeiden ihmisten seuraa. Kiskoin 42 kokoiset, mustat pillifarkut jalkaani, pujotan mustan topin päälleni. Heitan sen päälle toisen, löysän mustan topin jonka etumuksessa lukee punaisella 'Have A Nice Day' Olin ostanut sen ylihinnalla, pahimman Bon Jovi - kuumeen aikaan, eli noin vuosi sitten kun kuulin saavani liput Bon Jovin suomen keikalle. Lisään vielä vasempaan ranteeseen hopeisen ketjun ja levitän hieman meikkivoidetta naamaani.

Kello näyttää puoli seitsemää. Lähetän Lolitalle viestin ettei tuo huolestuisi turhaan. Menen metrolla muutaman pysäkin verran ja kävelin muutaman korttelin päässä olevaan baariin, sen yhteydessä oli kahvila joten papereita ei kysytty, ei minulla niitä kyllä olisi ollutkaan. Kävelen hitaasti tiskille ja pyydän vadelmakolan, maksan sen ja katselen ympärilleni. Isken silmäni sohvarykelmään jossa istuu jotain nuoria ja lähden kävelemään rykelmää kohden.

- Onko tässä tilaa?, kysyn ja katson mustahiuksista tyttöä silmiin, tuolla oli päällä Volbeatin huppari.

- Joo on, kiharahiuksinen poika ehtii sanomaan ja istahdan sohvan nurkkaan. Nuo jatkavat keskusteluaan ja keskityn hörppimään kolaani. Katselen ympärilleni ja huomaan asiakkaiden olevan nuoria, vaikka mukaan mahtuu vanha kahvitteleva pariskunta, äiti kahden lapsen kanssa ja muutama perusjuoppo baaritiskillä. Säpsähdän kun taskussani alkaa tärisemään kun Lol soittaa. Ehdin jo hetken toivoa jonkun toisen soittoa.

Niall Horan fanfiction in FinnishWhere stories live. Discover now