Luku 4. (Niall)

799 40 0
                                    

Moikkasin Lillyä hajamielisesti ja suljin twitterin. Katsoin Harryä joka mulkoili ilkeästi Lillyn perään ja Louista joka ei oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa.
- Häiritseekö toi sua jatkuvasti?, Harry päästää suustaan ja lausuu tuo-sanan niin halventavasti kuin mahdollista. Yleensä Harry oli ensimmäisenä mielistelemässä naispuolisia henkilöitä, jos niitä paikalla oli. Olin sanomassa jotain Harrylle, mutta unohdin sen heti kun Louis avaa suunsa.
- Sä olet syönyt, Louis huudahtaa kun huomaa tyhjän lautasen tarjottimella.
- Joo, niin söin. Lilly nukkui, niin en viitsinyt herättää sitä eikä mulla oikein ollut muutakaan tekemistä, sanon tuolle ja katson tabletin taustakuvaa joka muistuttaa minua jostain mutten saa päähäni mistä.
- Vai mahdoitko sä nukkua ja se söi nuo. Ainakin on sen näköinen, Harry lisää ja katsoo tarjotinta kuin spitaalista. Vaikka olin tuntenut Lillyn vasta hetken, olin kiintynyt tuohon jollain tasolla.

Tyttö oli tuonut syötävää minulle, vaikken pyytänyt ja ollut seurassani erilainen kuin yksikään muu fani.
Tuo ei hävennyt nauruaan eikä valittanut jatkuvasti valuneista meikeistä, enkä edes ollut varma oliko tuolla ollut meikkiä.
Tuo oli jopa tunkenut muovisipsin suuhuni, mitä kovin moni muu ei tekisi, eihän kukaan halunnut pakottaa idoliaan mihinkään.
Tuo oli nostanut jalkansa sängylleni ja ollut kuin kotonaan. Tuo saattoi jopa nukkua seurassani.

- Harry Styles, mitä pahaa Lilly on ikinäkään sulle tehnyt. Ja vaikka se ei olekaan mikään anorektikko, niin ei sun tarvitse haukkua sitä. Se sentään jaksaa tulla katsomaan mua toisin kuin eräät. Oletko sä kertaakaan tullut tänne vapaaehtoisesti? Et, Louis on joutunut jok'ikinen kerta raahaamaan sut väkisin mun luokse, huudan tuolle päin naamaa.
En voinut mitään sille että menetin malttini, en vain halunnut että kukaan sanoisi Lillystä pahasti. Tyttö oli näyttänyt nukkuessaan niin heikolta ja sitä hän varmasti oli.
Kuvittelin että Harry olisi sanonut jotain, mutta tuo kääntyy ja katoaa valkoisesta ovesta käytävään. Huokaan raskaasti ja käännän kasvoni valkoiseen kattoon, kaikki täällä oli valkoista. Vieressäni ei edes istunut enää se punaposkinen tyttö, joka välillä epähuomiossaan alkoi puhua kieltä mitä en ymmärtänyt.
- Anteeksi Louis. Mä en olisi saanut huutaa Harrylle, sanon hiljaa miehelle joka istuu tuppisuuna vieressäni. Luultavasti tuo oli ihan samaa mieltä Harryn kanssa, muttei vain sanonut sitä ääneen.
- Miksi sä multa pyydät anteeksi, etkä Harrylta?, tuo kysyy ja laittaa kädet niskan taakse.
- Jos et sattumoisin huomannut, niin se lähti just jonnekin ja mä olen kahlittuna tänne, valaisen tuota ja heilutan kättäni ilmassa jotta tuo tajuaisi mitä tarkoitin.
- Aivan. Kuules hermoraunio, mun pitikin puhua tuosta piuhasta. Lääkäri sanoi että sun elintoiminnot on jo ihan kunnossa, mutta jäät vielä ainakin huomiseksi tarkkailuun. Haen sen Harryn niin voit pyytää siltä anteeksi tai jotain, tuo sanoo ja nousee se käytävään musta takki käsivarsillaan.

Hetken kuluttua Harry astuu ovesta sininen Louisin farkkutakki päällään, ilmeisesti noilla oli menossa jokin 'pukeudu toisen vaatteisiin' päivä. Kohotin hieman kulmiani kun tuo sulki oven ja kävi istumaan tuolille sänkyni viereen.
- Olen erittäin hyvin pahoillani että huusin sinulle, sanoin ja katsoin tuota suoraan vihreisiin silmiin. En uskonut että sanoillani olisi mitään merkitystä jos tuo olisi oikeasti pahoittanut mielensä.
- Kyllä sä saat suuttua, en vaan muista koska olisit viimeksi näyttänyt niin pelottavalta, tuo sanoo ja virnistää. Huokaisen helpotuksesta ja käännän katseeni käsiin jotka lepäävät sylissäni.
- Mä en vaan ymmärrä miksi sä olet tuollainen Lillyä kohtaan, kysyn hiljaa, vaikken luultavasti tulisi vastausta koskaan saamaan.
- Kai sä Niall tiedät että sä olet tärkeä mulle ja muillekin pojille?, tuon kysymys yllättää minut täysin joten päädyn vain nyökkäämään heikosti.
- Mä en tiedä miten tämän sanoisin mutta.. kyllä sä muistat sen Carolinan?, tuo kysyy hiljaa ja nyökkään pienesti tuolle vastaukseksi.
- Sehän oli sulle mieliksi vaan että pääsisi sun kanssa sänkyyn, enkä mä halua että sä petyt taas, tuo sanoo hiljaa ja katsoo minua hetken.

Olen sanaton, miksi Harry tuollaista luuli. Halusin suojella Lillyä kaikelta pahalta, mutten ollut edes ajatellut tuota siinä mielessä. Olihan tuo kieltämättä ihana ihminen, mutten edes ajatellut tuota kumppanikseni. Lilly lähtisi viikon päästä takaisin suomeen, enkä todellakaan halunnut mitään kaukosuhdetta. Olimme kiertueilla niin paljon että Lontoolainenkin tyttöystävä joutuisi elämään kaukosuhteessa. En edes ollut koskaan käynyt suomessa, edes keikalla, enkä luultavasti tulisi käymäänkään.
- Se on vaan kaveri, sanon ja nappaan tabletin taas käsiini. Mitä jos Lilly tekikin tämän kaiken vain sen takia että saisi julkisuutta, rahaa tai halusi päästä samaan sänkyyn kanssani. Ei, ei se niin ollut, ei Lilly ollut sellainen. Pudistin ajatukset päästäni ja keskityin nykyhetkeen.
- Ja se lähtee ensi viikolla suomeen, lisään hiljaa. En minä halunnut että Harry vihaisi Lillyä ilman mitään kunnon syytä.
Juttelemme vielä hetken ja tuo ilmoittaa että perjantaina on pieni keikka jolloin minun täytyisi olla kunnossa.

- Tuonko mä sulle jotain huomenna?, tuo kysyy hymyillen. Pudistan päätäni ja tuo nousee seisomaan. Suoristettuaan paitansa tuo kävelee ovelle mutta palaa sängyn viereeni, kaivaa taskustaan puhelimeni ja heittää sen sängylle viereeni. Tuo vain kohauttaa olkapäitään ja lähtee huoneesta. Louis käy katsomassa minua vielä nopeasti ja nuo katoavat jonnekin.

Nostan puhelimen pöydälle ja katson vielä hetken tabletin taustakuvaa, enkä vieläkään muista missä olen nähnyt tuon vaalean rakennuksen aikaisemmin. Nostan tabletin tuolille ja suljen silmäni, ehkä heräisin taas siihen että Lilly tuhisisi unisena vieressäni.

Heräsin hetkeksi toivoen että Lilly istuisi vieressäni ja odottaisi heräämistäni. Tuolilla oli vain sinisen pehmusteen päällä tabletti jonka laitoin lataukseen ja yritin keksiä jotain tekemistä. Lopulta päädyin pyytämään tummaihoiselta lääkäriltä unilääkkeen jotta voisin jatkaa uniani.
Seuraavan kerran heräsin kun joku tuli huoneeseen. Toivoin sen olevan Lilly, tietenkään toiveisiini ei vastattu. Tyhjensin pöydän tavaroistani ja hoitaja laski ruokatarjottimen siihen. Söin muutaman lusikallisen keittoa kunnes laskin lusikan tarjottimelle ja suljin silmäni. Ei ollut nälkä, mikä oli outoa sinänsä että olin eilen jo syönyt kunnolla, ehkä olin syönyt eilen liikaa tai jotain.
Nappasin mustan tabletin käteeni ja avasin sen. Selasin hetken nettiä löytämättä mitään kiinnostavaa, luin puhelimeeni tulleet viesti joissa vanhemmat kyseli miten pärjään, noille oli informoitu tilastani joten päätin olla vastaamatta.

Ehdin katsoa yhden elokuvan ja kun olin toisen puolivälissä, Liam ilmestyi hoitajan kanssa ovelle kantaen vaatteitani, pääsisin kotiin. Kun hoitaja näki koskemattoman annokseni, joutui Liam lupaamaan useaan otteeseen tuolle että pitäisi huolen syömisestäni. Lopulta hoitaja irrotti letkun kädestäni ja nousin heti seisomaan, meinasin kaatua heti kunnes jalkani tajusivat miten seistään.
Otin vaatenipun Liamilta ja menin pieneen vessaan jonka nurkassa oli suihku, heitin sairaalavaatteet koriin ja avasin vesihanan. Annoin kuumaan veden virrata hetken ennen kuin vaahdotin hiukseni, tunsin heti oloni kevyemmäksi kun sain pestyä sairaalan pois iholtani.
Kiskoin tummat farkut ja valkoisen t-paidan päälleni, haroin hieman hiuksiani ja olin valmis. Nappasin puhelimeni taskuuni, otin Lillyn tabletin ja laturin mukaani, ehkä voisin viedä ne tuolle, kunhan ensin selvittäisin missä tuo asui.

Niall Horan fanfiction in FinnishWhere stories live. Discover now