Bad Boy's Darling || H.S.

Luku 2.

Harryn nk.

Juoksen metsässä etsimässä jotain, joka huutaa kovaan ääneen apua. En tiedä kuinka kauan olen oikein juossut etsimässä tuota ääntä. Ääni on hyvin hätääntynyt ja nyyhkyttävä.
"Apua, auttakaa joku!" tyttö nyyhkyttää. En näe häntä mutta tiedän kenelle ääni kuuluu. Lolita. Hyppään puunrungon yli, mutta kompastun kiveen ja kaadun maahan. Tunnen pistävää kipua vasemmassa jalassani. Vaikerran hiljaa.
"Apua!", Lolita huutaa. Yritän huutaa hänelle takaisin, mutta suustani ei kuulu pihaustakaan. Lolitan ääni vaimenee ja vaimenee, kunnes se loppuu kokonaan.
...

Nousen säpsähtäen istumaan, mutta rämähdän heti huohottaen makaamaan. Lolita. Nimi, joka saa kasvoni punehtumaan ja vatsassani perhoset lentelemään. Nimi, joka saa sydämeni pamppailemaan nopeampaa. Nimi, joka kuuluu henkilölle jota vihaan. Nimi, joka tuhoaa minut.

Lolitan nk.

"Huomenta!" kuulen iloisen äänen kuuluvan jostain. Jostain maan päältä, itse olen vielä pilvissä. Unien hiekkarannalla...
"Nyt heräät ihan oikeasti", äitini ärähtää ja säpsähdän hereille.
"Huomenta vaan sullekkin", sanon haukotellen. Äitini hymyilee minulle ja kertoo keittiössä olevan aamupalaa, ja häipyy sitten. Nousen siis ylös, ja raahaan itseni alakertaan. Kompastelen portaat puoliunessa alas, ja kun pääsen keittiöön, huomaan ahmatti-Ashtonin ruokapöydässä. Hän on syönyt kaiken ruoan.
"Himputin ahmatti, et sit mitään jättäny mulle?" raivoan hänelle. Saan vastaukseksi virneen. Tuhahdan ja hän lähtee keittiöstä. No, ainahan minä voin tehdä itse oman aamiaiseni. Kaivan siis keittiön kaapista pinkin kulhon, vispilän ja tarvittavat ainekset. Päätän tehdä pancakeja. Lasken tarvittavat määrät aineita kulhoon, jonka jälkeen sekoitan ne vispilällä. Kun olen sekoittanut tarpeeksi, laitan vispilän sivuun ja kaivan paistinpannun kaapista. Laitan hellan päälle ja alan paistelemaan lettuja. Koska minulla oli tylsää, aloin heittelemään pancakeja ilmassa. Yksi valmis toisensa perään. Kun olen heittämässä viimeistä pancakea ilmaan, Ashton astuu keittiöön ja säikäyttää minut. Lettu lentää komeassa kaaressa suoraan veljeni päähän. Hän katsoo minua ensin hämmästyneenä, mutta sitten vihaisesti.
"Sä pilasit mun kampauksen!" Ashton huutaa muka vihaisena, mutta näen että hänen pokkansa on vähällä pettää. Virnistän, mutta se oli virhe. Ashton ottaa letun päästään pois, ja heittää sen suoraan minun meikittömään naamani. Se oli viimeinen pisara. Minä otan lettupinosta kaksi pancakea ja heitän ne veljeäni päin. Toisen hän onnistuu väistämään, mutta toinen lentää hänen paidalleen jättäen siihen rasvatahran. Nauran kovaäänisesti ja lähden juoksemaan pois keittiöstä. Suunnistan olohuoneeseen Ashton perässäni. Hyppään sohvan yli, mutta Ashton kompastuu siihen. Nauran vielä kovempaa kuin aikaisemmin.
"Älä koskaan ota hyppykisaa tällasta ninjaa vastaan", sanon hänelle virne naamallani ja lähden huoneeseeni. Sinne päästyäni lähden vessaan. Pesen hampaat sähköhammasharjallani ja pesen kasvot. Sitten menen pukemaan. Ulkona näyttäisi olevan aurinkoinen sää, mikä on harvinaista Lontoossa, joten päätän pukea mustat tavalliset shortsit ja turkoosin topin. Kietaisen pitkät brunetet hiukseni poninhännälle ja alan meikkaamaan kokovartalopeilin edessä. Laitan meikkivoidetta, puuteria, ripsiväriä ja huulirasvaa. Nyt olen valmis. Mutta mitä tekisin tänään? Eihän minulla ole vielä ystäviä... Hmm, ehkä lähden Starbucksiin ja sen jälkeen kiertämään kaupunkia. Niin teen. Otan siis peilin viereisestä kaapista pienen pinkin käsilaukun ja tungen sinne valkoisen iPhone 5s:ssäni, huulirasvan, turkoosin lompakon ja avaimet. Pistän laukun olalleni, ja lähden huoneesta sulkien oven perässäni. Kapuan portaat alas, ja menen keittiöön. Nappaan tason päällä olevasta punaisesta kulhosta omenan. Lähden eteiseen päin ja huudan samalla kaikille "Lähen kaupunkiin, moikka!". Kuulen kun äiti huutaa jotain vastaukseksi, ja avaan oven, astun ulos ja laitan oven kiinni. Lähden kävelemään kohti Starbucksia, ja joo, mä tiedän missä se on, koska katsoin puhelimesta.

Kävelen noin kilometrin ja pian huomaankin Starbucksin edessäni. Avaan oven ja kävelen tiskille. Täällä ei ollut yhtään jonoa, pöydätkin ovat melkein tyhjiä; yhdessä pöydässä istuu blondi poika, yhdessä vanha pariskunta ja yhdessä nuoripari. Hymähdän ja tilaan cotton candy frapuccinon. Myyjä tekee sen ja kertoo hinnan. Ojennan tasarahan hänelle, ja kiitän juomasta ottaen sen samalla toisella kädelläni. Käännyn ympäri, mutta en huomaa poikaa joka on takanani ja törmään häneen. Juomaani on läikkynyt hänen valkoiselle t-paidalleen.
"Voi ei, mä olen niin pahoillani", sanon anteeksipyytäväisellä äänellä ja nostan katseeni poikaan, hän kun on kahtapäätä pidempi kuin minä. Hups. Se on Harry.
_______________

Tässä toinen luku, olkaa hyvät! Sovitaanko että 1 kommentti ja yritän saada kolmannen luvun valmiiks huomiseen mennessä? ;)
Miranda xx
Ps. Kuvassa Lolita ;)