darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

33 - "Ne on vaan uteliaita." // Hermione

Avasin silmäni. Suljin ne kuitenkin kirkkaan valon vuoksi.

Joku tarttui kädestäni kiinni. "Hei", pehmeä ääni kuiskasi viereltäni. Raotin silmiäni hieman. Draco istui tuolilla hymyillen hieman. Hänen oikea kätensä lepäsi kantositeessä. Vaalea tukka oli sekaisin. Huuli oli revennyt hieman. Nuhjuisesta ulkomuodostaan huolimatta poika hymyili helpottuneena minulle. Hän asetti kätensä poskelleni ja silitti. Suljin silmäni ja vedin syvään henkeä.

"Mikä päivä on?" mutisin rypistäen otsaani. "Vieläkin tiistai. Sä oot maannu tässä viis tuntia", Draco vastasi. Avasin silmäni. "Mitä Bellatrixille tapahtu?" kysyin muistettuani koko homman. "Se säikähti kun sä riisuit sen aseista. Sitten se kaikkoontui ja sitä etsitään vieläkin. Mä heräsin ja huomasin et sä makasit maassa tajuttomassa. Pyysin apuja loitsun avulla ja sit Dumbledore, McGarmiwa ja muutama muu saapui. Meidät tuotiin sairaalasiipeen. Mulle laitettiin tää ja sut laitettiin siihen. Meidän haavat pestiin ja nyt oon istunu tässä suunnilleen sen viis tuntia", Draco hymähti. Nyökkäsin ja katselin ympärilleni. Huomasin koko huoneen olevan tyhjä. "Missä kaikki muut on?" kysyin hämmentyneenä. "Suuressa salissa. Tääl oli aiemmin muutama haavoittunu mut Pomfrey sai hoidettua ne nopeesti. Millanen sun vointi on?" poika kysyi. Kohautin olkiani ja yritin nousta istumaan. Päässäni kuitenkin heitti ja palasin takaisin makaamaan. Huokaisin pudistaen päätäni. "Outo", vastasin. Draco nyökkäsi ja otti vesilasin pöydältä. "Juo tää", hän sanoi ja ojensi lasin minulle. Tein työtä käskettyä ja kulautin lasillisen alas kurkusta.

"Mä oon pahoillani", sanoin samaan aikaan kun Draco sanoi, "Anteeks." Naurahdin hieman ja pudistin päätäni. "Sä ensin", sanoin. Draco virnisti huvittuneena. "Anteeks siitä riidasta. Se mun käyttäytyminen oli ihan turhaa draamailua", hän huokaisi. Kohotin kulmiani huvittuneena. "Et oo tosissas. Mä olin just myös aikeissa pyytää anteeks sitä riitaa", naurahdin käheästi. Draco naurahti ja tipautti katseensa käsiinsä. Hän vilkaisi minua kulmiensa alta tavalla joka sai henkeni salpautumaan. Poika puri ärsyttävän kuumasti huultaan. Hitto, hän tiesi ärsyttävänsä minua.

"Okei. No eihän me nyt aleta kinastelemaan sitä klassista 'oon niin pahoillani, mun ei ois pitäny käyttäytyy silleen' -riitaa?" Draco hymähti. Katsoin häntä huvittuneena. Pudistin päätäni ja vedin pojan suudelmaan. Hän naurahti hiljaa huuliani vasten ja vastasi suudelmiini. Pojan terve käsi liukui peiton alle hitaasti. Kiedoin käteni hänen kaulaansa. Tunsin kylmien väreiden säteilevän pitkin kehoani pojan käden koskettaessa reittäni. Hitto. Vetäydyin kauemmas ja katsoin Dracon harmaisiin, intohimoa täynnä oleviin silmiin.

Siihen ei tarvittu sanoja.

Vedin Dracon takaisin lähelleni kiihkeisiin suudelmiin. Käsi reidelläni liukui hitaasti ylöspäin. Dracon huulet suutelivat kaulaani. Henkäisin pojan löytäessä herkän kohtani.

"Hermione älä. Me ei voida tässä..." hän kuiskasi kaulakuoppaani. "Vie mut sit vaikka vessaan", kuiskasin takaisin. Draco nosti katseensa minuun huvittuneena.

"Mitä ihmettä te puuhaatte?"

Käänsin nopeasti katseeni Ginnyyn joka seisoi parin metrin päässä meistä huvittuneena. Draco palasi nopeasti päältäni tuolille ja yskähti. Hän siisti hiuksiaan ja risti jalkansa peittääkseen jotain. Tirskahdin.

"Älkää sanoko että te olitte aikeissa panna keskellä sairaalasiipeä?" Ginny naurahti istuessaan sängyn toiselle puolelle. Pudistin päätäni. "Miks me sellasta?" hymähdin katse käsissäni. Ginny huokaisi pidättäen nauruaan. "Okei, ihan sama. Dumbledore lähetti mut katsomaan, onko Hermione jo kykenevä tulemaan Suuren saliin", tyttö sanoi. Nostin katseeni häneen. "Joo, oon", sanoin samaan aikaan, kun Draco sanoi, "Ei se oo." Siirsin katseeni poikaan kulmat koholla. "Et ala tohon rooliin nyt", huokaisin kyllästyneenä. Draco huokaisi turhautuneena muttei onneksi jatkanut aiheesta sen enempää.

"Aa, muuten mun pitikin tuua nää vaatteet sulle", Ginny sanoi ja ojensi minulle kassin, jossa oli puhtaat vaatteet. "Kiitos", hymyilin ja nousin varovasti ylös. Otin tukea yöpöydästä ja huokaisin syvään. Kävelin hitaasti sermin taakse ja vaihdoin omat vaatteet päälleni. Kävelin takaisin kaksikon luokse. Draco otti kädestäni kiinni terveellä kädellään. Lähdimme kävelemään Ginnyn perässä. Hiljainen kolmikkomme käveli ulos sairaalasiivestä, nopeinta tietä Suureen saliin. Astuessamme sisään luultavasti kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Peräännyin askeleen.

"Ne on vaan uteliaita. Sä kuitenkin pelästytit Lestrangen", Draco kuiskasi korvaani. Huokaisin syvään. Nyökkäsin ja seurasin poikaa sekä Ginnyä Harryn luo. Istuin tuolille hitaasti. Huokaisin Dumbledoren noustessa seisomaan.

"Viime yön aikana taistelimme pelottomasti pimeän voimia vastaan. Voin sanoa olevani erittäin ylpeä teistä kaikista. Menetimme kuitenkin myös meille tärkeitä ihmisiä. He tulevat olemaan sydämissämme nyt ja aina", Dumbledore huokaisi.

Katsoin eteeni tyhjästi Dumbledoren puheen loppuosan mennessä toisesta korvasta sisään sekä toisesta ulos. Ron oli kuollut. Hän oli kuollut, sillä oli uhrautunut vuokseni.

Draco kietoi kätensä ympärilleni.

Olisin ikuisesti kiitollinen Ronald Weasleylle. Kiitollinen, että hän pelasti minut sekä Dracon. Kiitollinen, että hän oli upea ystävä. Kiitollinen kaikesta.

--------------------

kommentoi ja paina votee jos tykkäsit <3