22 - "Huomenta kyyhkyläiset." // Hermione

597 29 1
                                    

Kului viikko. Ja sitten toinen.

En ollut vieläkään puhunut Ronin kanssa siitä että hän kuulemma rakasti minua. Toki se vaivasi päätäni jatkuvasti, mutta poika oli vältellyt minua koko tämän ajan.

Ja kun Ron nyt sattui olemaan myöskin Harryn paras ystävä, he viettivät paljon aikaa yhdessä. Siispä olin viettänyt suurimman osan ajastani Dracon kanssa. Ginnyäkin olin nähnyt, mutta hän oleskeli pääosin Harryn ja Ronin kanssa.

Tammikuu oli jo lopuillaan ja jouluaatosta oli kulunut noin kuukausi. Kylmyys valtasi melkein jokaisen linnan nurkan.

Itse en kuitenkaan tuntenut yhtään kylmää.

Dracon käsien ollessa ympärilläni melkein jatkuvasti, tunsin vain lämpöä. Hänen hymyillessä ja nauraessa en voinut kuin toistaa perässä.

Niin lyhyessä ajassa, niin lyhyessä ajassa olin onnistunut rakastumaan täysin tuohon platinablondiin.

Kaikki tuntui kuitenkin liian hyvältä, en tiedä miksi.

Tuntui kuin jotain tulisi vielä tapahumaan. Ja se erottaisi meidät.

Kuulin muminaa toiselta puoleltani ja raotin silmiäni hymyillen. Olimme viettäneet Dracon kanssa perjantain ja lauantain välisen yön tarvehuoneessamme. Se oli ollut ihanaa.

Tunsin pojan käsivarsien tiukentavan otettaan ympärilläni.

"Huomenta", hän kuiskasi niskaani ja suljin silmäni. "Huomenta."

"Onneks on lauantai. Voidaan maata tässä koko päivä."

"Niin, paitsi että jossain vaiheessa haluun syömään."

"Niin, mutta silti maataan koko päivä."

"Okei suu tukkoon Draco."

Huvittunut ja väsynyt naurahdus kuului takaani ja päätin kääntyä ympäri. "Eeeeeeiiiii. Meidän piti maata koko päivä", Draco voihkaisi haudaten kasvonsa tyynyyn. "Älä valita. Mä haluun jutella", hymyilin nojaten kyynärpäihini. Tarkastelin pojan vaaleita kasvoja ja sotkuista hiuspehkoa. "Pidä monologi. Mä nukun", poika virnisti ja heitti tyynyn naamani. "Sä saat maksaa tosta", hymähdin ja aloitin armottoman tyynytykityksen blondia vastaan.

"Okei okei mä luovutan. Jutellaan", hän naurahti minun istuessani hänen päällään. Virnistin omahyväisesti ja vedin peiton päällemme. Käperryin Dracon kainaloon ja huokaisin.

"Mä haluan jutella meistä", päästin suustani ja nostin katseeni Dracoon jatkaen, "seurustelusta."

Hänen otsansa rypistyi hieman ja hän kohensi asentoaan. "Mitä sä haluat jutella siitä aiheesta?"

"Se poikaystävä tyttöystävä -juttu", vastasin nojaten poikaan. Hänen kätensä silitti omaani. Toinen hänen käsistään hiveli kliseisen mietiskelyeleen tavoin leukaansa.

"Okei. Mä ajattelen itseäni sun poikaystävänä. Entä sä?" Draco kysyi ja kohautin olkiani. "No siis, mä haluisin olla sun tyttöystävä. Mut oisiks sä okei sen kaa?" kysyin puolestani ja hämmennyksekseni poika nyökkäsi. "Oo mun tyttöystävä nii oon sun poikaystävä", hän hymyili ja puhkesin itsekin leveään hymyyn.

*          *          *

Kävelin käsikkäin poikaystäväni kanssa Suureen saliin. Kaikki tämä turha sähläys ja vihdoin sain kutsua häntä sillä nimellä. Hän veti minut kylkeensä ja johdatti meidät yllätyksekseni Ronin, Harryn ja Ginnyn luo. "Mit-" aloitin mutta tietenkin hän keskeytti minut kuiskauksella. "Te ette voi vältellä toisianne ikuisuuksiin."

Istuin huokaisten Dracon viereen ja otin hieman ruokaa. "Huomenta kyyhkyläiset", Ginny hymyili. "Huomenta. Mutta puhu vaan hei omasta puolestas", virnistin ja join vähän vettä. Ginny naurahti nojatessaan Harryyn.

He näyttivät niin hyvältä yhdessä. Näytimmeköhän me samalta Dracon kanssa?

Dracosta puheenollen, hän laittoi lautaselleni vielä lisää puuroa ja teki minulle yhden leivän. Ojentaessaan ne minulle loin häneen kysyvän katseen. 'Sä kiität mua vielä. Syö ne nyt vaan.' hänen katseensa viestitti ja aloin syömään leipää pyöräyttäen silmiäni.

Huomasin Ronin mulkoilevan meitä. "Mitä?" huokaisin tylsistyneenä. En olisi jaksanut tätä. "Ei mitään. Katsoin vaan kuinka söpöä tää teidän pakotuksenomainen huolenpito on", hän töksäytti ja kohotin kulmiani yrittäen estää ärsyyntymykseni. "Selvä", sanahdin takaisin ja jatkoin syömistä.

"Eikun ihan oikeasti. Täytyy olla aika syvä yhteys että sun kumppanista tuleeki sun hoitaja", Ron hymähti tarkastellen lehteä. "Turpa umpeen, Ron", mutisin hampaideni välistä.

"Hermione", Draco varoitti vierestäni mutta nousin seisomaan.

"Mitä?" Ron kysyi huvittuneena.

"Sulje sun suus ääliö", tiuskaisin ja viskasin puurolautasen pojan naamalle.

"No jos sä kerran haluut sotaa niin sä myös saat sitä", poika tuhahti ja aloitimme erittäin sotkuisen ruokasodan.

Draco yritti kiskoa minua ulos salista mutten suostunut. Tällä kertaa en päästäisi Ronia niin helpolla.

"Ronald Weasley ja Hermione Granger!" kuului erittäin kova ääni salin toisesta päästä. Pysähdyin paikoilleni ja käänsin katseeni Dumbledoreen, joka katsoi meitä ankarasti. Vilkaisin aivan ruoassa olevaa asuani ja pudotin leivänpalan maahan huokaisten.

"Eiköhän aamupala ollut tässä. Te kaksi tulette kansliaani nyt", Dumbledore sanoi tiukasti käveltyään luoksemme. Vilkaisin huolestuneen näköistä Dracoa, huokaisin syvään ja lähdin seuraamaan professoria ulos salista.

--------------------

hejsan,

tässä tämmöinen ERITTÄIN lyhyt luku, sillä mun silmät ei enää jaksanu olla auki, mut halusin kuitenki julkasta osan :D

kommentoi jotai kivaa jos tykkäsit ja paina votee <3

darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]Where stories live. Discover now