darling, i'm scared | finnish dramione [VALMIS]

12 - "Saako se sut iloiseksi?" // Hermione

{ Yli sata lukukertaa!! Thank u<3 }

"Mä näytän varmaan aivan hirveältä", mumisin vetäen mekon vetoketjun kiinni. "Sä näytät kauniilta. Ihan oikeasti", Draco hymyili napittaen paitaansa ja hymyilin hieman itsekin.

Hän näytti upealta aamulla.

Valkoiset hiukset olivat sekaisin söpösti ja katse näytti vieläkin hieman unenpöpperöiseltä.

Hymähdin ja otin korkokengät lattialta. "Mennään, musta tuntuu että meitä on etitty", sanoin ja poika naurahti. "Mulle on tärkeintä tällä hetkellä se, että mä vietin just mun elämän parhaimman yön ihanimman ihmisen kanssa", hän hymyili suukottaen minua otsaan. Hymyilin typerän, vastarakastuneen näköisenä kävellessämme ulos tarvehuoneesta.

En tiennyt mitä kello oli, mutta auringon vasta noustessa kukkulan takaa päättelin, ettei se kovin paljon voinut olla. Auringon säteiden tunkeutuessa sisään vielä nukkuvaan Tylypahkaan, kaikki näytti arkisemmalta. Kuin eilisiä juhlia ei olisi koskaan pidetty.

Kulman taakse kääntyessämme melkein törmäsimme professori Dumbledoreen joka katsoi meitä ikään kuin tietäen. "Huomenta herra Malfoy ja neiti Granger", hän sanoi kuitenkin ystävällisesti hymyillen ja vilkaisimme Dracon kanssa toisiamme. "Huomenta", mutisimme yhteen ääneen ja Dumbledore naurahti. "Voi tuota nuoren lemmen leiskuntaa. Se on niin kaunista ja huoletonta", hän sanoi ja rypistin otsaani. "McGarmiwa ja Kalkaros tietävät ettette saapuneet eilen tupienne oleskeluhuoneisiin, mutta selitin heille teidän puolestanne. Onnea kuitenkin. Tuon kaltainen rakkaus on erittäin harvinaista", hän jatkoi ja lähti. Vilkaisimme Dracon kanssa toisiamme ja purskahdimme nauruun.

"Mitä hittoa", poika nauroi ja pudistin päätäni hymyillen. "No ainaki meidät järjestettiin kuiville. Vaikkakin kyllä vähän outoa jos Dumbledore tietää jokaisesta koulun romanssista", naurahdin.

Draco saattoi minut Lihavan leidin muotokuvan luo ja suuteli minua vielä kerran. "Kiitos", hän kuiskasi hymyillen ja lähti kävelemään kädet taskuissa kohti luihuisten oleskeluhuonetta. Lausuin hymyillen salasanan leidille, joka päästi minut sisään. Hyppelin istumaan sohvalle ja katsoin kelloa joka oli seitsemän. Miten olimme heränneet näin aikaisin?

Naurahdin pudistaen päätäni ja katselin ulos ikkunasta hymyillen.

"Hermione?" havahduin tytön äänen ja nostin katseeni Ginnyyn, joka seisoi oman makuusalinsa portaiden alapäässä.

"Moi Ginny", hymyilin ja nousin ylös. "Missä sä oot ollu ja miks sä näytät noin yli-iloiselta?" tyttö naurahti halaten minua ja halasin takaisin. "Pitkä juttu", mutisin hymyillen ja punapää naurahti. "Okei. Sä käyt vaihtamassa ton mekon nyt muihin vaatteisiin ja kengätkin oikeisiin kenkiin. Saat kertoa mulle kaiken aamupalalla", hän patisti irroittautuen halauksesta ja pyöräytin silmiäni hymyillen. "Joo joo äiti."

Hyppelin portaat makuusaliini ja yritin olla herättämättä Parvatia ja Lavenderia kun riisuin vaaleanpunaisen mekkoni ja vaihdoin sen Rohkelikon logolla varustettuun huppariin ja collegehousuihin. Kampasin hieman takkuuntuneet hiukseni ja laitoin jalkaan tennarit. Katselin itseäni peilistä ja nyökkäsin tyytyväisenä. Hyppelin takaisin oleskeluhuoneeseen Ginnyn luo, joka nojasi seinään. Kello oli vasta puoli kahdeksan, mutta lähdimme silti aamupalalle. Ainakin voisin kertoa asioiden laidan tytölle ilman, että koko koulu on kuulemassa.

Seurasin Ginnyä Suureen saliin, joka oli jo siivottu eilisten juhlien jäljeltä. Istuimme Rohkelikkopöydän keskiosaan vastapäätä toisiamme ja otin lautaselleni hieman muroja ja maitoa. En tiedä kuinka kauan tätä oli jatkunut, mutta hymyilin vieläkin typerännäköisenä ja Ginny huomasi sen.

"Okei. Nyt kerrot missä sä olit eilen ja minkä takia sä hymyilet koko ajan. Ja sä muuten hehkut ihan silmissä, haluisin tietää myös syyn siihen", Ginny naurahti ja asetin leukani kämmenilleni hymyillen. "Sun pitää luvata ettet tuomitse", naurahdin ja Ginny nyökkäsi.

"Okei. Ensinnäkin tärkein asia varmaan tällä hetkellä on se, että mä oon ihan lääpälläni erääseen henkilöön", hymyilin ja Ginny kumartui lähemmäs. "Täh? Keneen?" hän kysyi uteliaana ja hymyilin jo niin paljon että poskiin sattui.

"Draco Malfoyhyn", kuiskasin hymyillen ja Ginny nosti kätensä suullensa. "Sun ei pitäny tuomita!" naurahdin ja tyttö naurahti myös. "En mä tuomitse. Mä yritän estää itseäni kiljumasta. Draco Malfoy... Kerro lisää", hän kuiskasi innoissaan ja minähän kerroin.

Tai en tietenkään yksityiskohtia, ne pitäisin ikuisesti vain itselläni.

Kerroin kuitenkin minä-Draco-Ron -kohtauksesta tanssijaisissa ja siitä, kun kerroimme Dracon kanssa tykkäävämme toisistamme.

Kerroin kun nauroimme ja tunsin miljoonia perhosia vatsassani.

Kerroin, kuinka löysimme tarvehuoneen.

"Te siis..." Ginny henkäisi kun kerroin tarvehuoneessa olevasta sängystä.

Nyökkäsin naurahtaen ja Ginny halasi minua vaivalloisesti pöydän yli. "Oon niin onnellinen sun puolesta", hän hihkaisi ja hymyilin.

Kerroin vielä kuinka ihanalta oli tuntunut herätä Dracon vierestä ja kuinka Dumbledore oli hoitanut meidät kuiville kun emme olleet saapuneet oleskeluhuoneisiimme eilen.

Viimeisenä ehdin kertoa Dracon hyvästelemisestä aamulla.

Juuri sen jälkeen saliin alkoi ilmestyä muitakin, väsyneen näköisiä oppilaita. Heidän joukossaan Ron ja Harry, jotka tulivat luoksemme.

Ron katsoi minua oudolla ilmeellä. Ikään kuin inhoten.

Harry taas istui Ginnyn viereen, hymyili minulle ja kietoi käsivartensa tytön ympärille.

Katsoin heitä hämmentyneenä.

"Millon tää tapahtui?" naurahdin ja kaksikko vilkaisi toisiaan. "Olitko sä oikeasti eilen illalla niin Dracon pauloissa, ettet huomannut?" Ginny naurahti ja oli Harryn vuoro hämmentyä.

"Hetkinen, mistä mä oon jäänyt paitsi?" hän kysyi epäluuloisena ja Ginny kuiskasi jotain hänen korvaansa. Pojan katse siirtyi minuun. "Saako se sut iloiseksi?" Harry kysyi hieman epäilevästi ja olin juuri avaamassa suutani vakuuttaakseni hänet. Ginny ehti kuitenkin ensin. "Hei haloo. Etkö sä muka nää että 'Mione hehkuu ihan silmissä? Se on korviaan myöten kusessa Malfoyhyn", Ginny puuskahti ja sai ilmeisesti Harryn vakuuttumaan. "No, jos se saa sut onnelliseksi nii en mä tuomitse. Mutta mä en ainakaan heti ole alkamassa kaveeraamaan sen kanssa", poika hymyili hieman ja nyökkäsin hymyillen.

"Teillä tytöillä on surkea arviointikyky. Malfoy vaan pelaa niinku se on aina tehny", Ron avasi suunsa ja käänsin katseeni häneen hymyni hyytyessä ensimmäistä kertaa sinä aamuna.

"Kuule, mä oon pahoillani että pilasin sun ja Lavenderin jutun, mutta mä voin vaikka itse mennä sanomaan sille, ettei me sun kanssa seurustella. Kasvaisit vähän Ronald", tiuskaisin ja punapää loi minuun vihaisen katseen. "Älä viitti. Sä oot vaan "rakkauden" sokaisema. Miten yhtäkkiä ku napsautuksesta sun entinen kiusaaja ihastuis suhun. Avaa sun silmät Hermione", Ron tiuskaisi ja yritin parhaani mukaan estää itseäni lyömästä häntä. Tiedän ettei hän tykännyt tilanteesta, mutta olisi hän voinut osoittaa edes vähän kunnioitusta.

Minä, hikipinko ja kuraverinen Hermione Granger olin kerrankin saanut vastakaikua ihastukseltani.

"Jos sulla on ongelma tän asian kanssa nii voit painua helvettiin", tiuskaisin pyöräyttäen silmiäni ja Ron nousi ylös. "Niin painunkin", hän tiuskaisi ja katsoi Harrya ja Ginnyä. "Oottakaa vaan ku se muuttuu Malfoyn kaltaiseksi ja jättää lopulta teidätkin huomiotta", poika sanoi ja häipyi. Huokaisin syvään vihaisena ja suljin silmäni.

Miten niin hyvin alkanut päivä saattoi jo nyt mennä aivan pieleen?

——————————

hejjj,

tää on jotenki todella iso klisee dramione-ficeissä, et ron suuttuu ku saa tietää näiden kahen tunteista, mut oli vaan pakko kirjottaa se tähän xd

Paina votea ja kommentoi jos tykkäsit<3