rakasta HEITÄ||yoonminseok

051[toive]

"Eli te molemmat voitte siis jäädä yöks tänne?" Jimin kysyi. Hän kävi istumaan sängylleen Yoongin viereen.

"Joo, meil ei ois muutenkaan ollu ketää kotoon", vaaleahiuksinen ilmoitti. Jimin nyökkäsi hymyillen.
"No.. Jungkook näytti vähän oudolta mut-"
"Miten niin oudolta?" Jimin keskeytti, kääntäen katseensa samalla Hoseokiin.

"En mä tiedä. Se on muutenki käyttäytyny vähän oudosti. Tai siis, se on aika etänen ja kyselee aina välillä jotain ihan ihme kysymyksiä", Hoseok selitti.
"Miks se ees sua kiinnostaa?" punahiuksinen jatkoi vielä hetken päästä, huomattuaan Jiminin näyttävän hieman hermostuneelta.

Jimin loi nopeasti kasvoilleen hymyn ja naurahti.
"En mä tiedä, mua vaan kiinnostaa. En haluu että joudut miettimään yksin mitään asioita. Muistathan sä aina sen, et sä voit kertoo meille ihan mitä vaan?"

Hoseok istui myös sängylle, ja asetti oman kätensä Jiminin käden päälle.
"Tiedän.. kaikki ei vaan oo niin yksinkertasta."

Yoongi nojautui hieman eteenpäin, nähdäkseen Hoseokin paremmin Jiminin takaa.
"Ei sulla oo mitään kiirettä. Sä voit luottaa meihin, me halutaan auttaa sua ihan kaikessa missä vaan voidaan", vaaleahiuksinen sanoi.

Hoseok kävi makaamaan selälleen päiväpeiton päälle ja huokaisi.

Yoongi ja Jimin katsoivat häntä hetken verran, pitäen kasvoillaan hämmentyneet ilmeet. Hetken päästä hekin heittäytyivät selälleen. Siinä he kaikki kolme nyt makasivat, tuijottaen kattoa. Se tuntui ikuisuudelta pelkässä hiljaisuudessa, eikä sen olisi tarvinut koskaan loppua. Kukaan ei osannut sanoa mitään, mutta se ei haitannut. Pikkuhiljaa pidentyvä hiljaisuus vain sai ajan kulun tuntuvan hitaammalta.

"Jos te saisitte toivoa mitä vaan, niin mitä te toivositte?" Hoseok kysyi hiljaisella äänellä.
"En mä tiedä.." ruskeahiuksinen vastasi, hetken kuluttua.

Hoseok piti katseensa katossa ja hymähti.
"Entä sä Yoongi?"

"Että aika vois vaan pysähtyy tähän hetkeen. Ettei meiän kenenkään tarvis mennä enää ikinä lähteä toistemme luota...et me voitas vaan jäädä tähän kolmestaan."

Hoseok hymyili.
"Täydellinen toive."