Hardin

Luku 3 - Hardin karkaa vankilasta

Tähän oli toivottu uutta lukua joten siinä olisi❤️ nauttikaa!

Hardin

Kokaiini tuntuu hyvältä, kun vedän sitä nenääni. Istun selkä päin sellin oveen katsottuna. Mulkku seisoo siinä jälleen, mikä suuri yllätys. Hyvän olon tunne valtaa kehoni ja olen paljon rentoutuneempi kuin aikaisemmin. Hitto, että mä olinkin kaivannut tätä kamaa. Onneksi Olivia fiksuna tyttönä tajusi tuoda sitä mulle. Ja mitä siihen Olivian aikaisempaan suunnitelmaan tulee, se tulee toteutumaan tänään. Tyttö aikoo hommata mut ulos täältä. Ja mä todellakin lähden täältä vittuun tänään.

"Rover, käännyppäs tänne suuntaan", Mulkku toteaa epäilevästi. Putsaan patjalta kokaainin jämät ja tungen pienen pussin hihaani.

"No mitä? Ehtikö tulla jo ikävä?" Heitän jätkälle.

"Eiku piti vaa tarkistaa ettet kai sä vaan runkkaa", Mulkku heittää takaisin.

"Nii no senhän sä olisit halunnut nähdä", vastaan pyöräyttäen silmiäni. Mulkku tuhahtaa vastaukseksi ja jää tuijottamaan mua.

Kello alkaa olemaan sen verran, että Olivian pitäisi ilmestyä ihan pian. Mä alan olemaan levoton. En siksi, että pelkäisin ettei Olivia onnistuisi. Totta kai tyttö onnistuu. Hän onnistuu aina. Mulla vaan alkaa adrenaliini virtaamaan kehossa ja alan sen takia olemaan hiton levoton. Mun on pakko päästä juoksemaan. Juoksemaan aivan helvetin kauas tästä vankilasta.

"Hei komistus! Mä taidan olla eksyksissä", kuulen vihdoin ja viimein Olivian äänen. Virnuilen huomaamattomasti. Noni, tästä se lähtee.

"Kuka sä olet? Ja miten sä tänne olet päässyt?" Mulkku kysyy Olivialta hämmentyneenä.

"Mä olin etsimässä vessaa ja sitten mä yhtäkkiä eksyinkin. Tää vankila kun on niin kauhean sokkeloinen", Olivia sanoo viattomasti pyöritellen samalla hiuskiehkuraa sormissaan.

"Öh okei. No, sinun kuitenkin täytyy nyt mennä pois. Tämä osasto on vaarallinen", Mulkku kertoo rauhallisesti.

"Tietysti. Voisitko sä saattaa mut?" Olivia kysyy hymyillen pienesti. Mulkku nyökkää turhautuneen näköisenä, mutta lähtee kuitenkin saattamaan tyttöä.

Olivia kääntyy katsomaan mua ja vinkkaa silmäänsä, johon mä vastaan virnuilulla. Nyt mä voin enää vain odottaa.

"Mitäs Hardin Roverilla on suunnitteilla?" Se vitun ärsyttävä äijä viereisestä sellistä huutaa.

"Vittuakos se sulle kuuluu", murahdan takaisin.

Pisin aika mitä mä olen viettänyt kiven sisässä on puoli vuotta. Silloin mä istuin ekaa kertaa. Olin pahoinpidellyt yhen jätkän, joka oli idioottina mennyt lyömään Oliviaa. Kaikki tietää, että siitä ei seuraa mitään hyvää, jos koskee edes pitkällä tikulla siihen tyttöön. Mun tuomio oli vuoden, mutta koska olin ensikertalainen, sain vähän armoa. Mä olin juuri täyttänyt kahdeksantoista. Silloin en edes harkinnut vankilasta karkaamista vaan päätin istua sen suosiolla. Se oli kyllä ihan vitun paskaa. Toisella kerralla mun tuomio oli puolitoistavuotta, mutta mä karkasin ensimmäisen kuukauden aikana. Eli jos en olisi karannut, istuisin edelleen täällä sen rikoksen takia. Ja nyt kolmannella kerralla mä en ajatellut viettää täällä päivää pidempää. Vankila ei todellakaan ole mun juttu. Mun täytyy saada mun bisnekset pyörimään hitto vieköön. Onneksi mulla on Olivia. En oikeesti tietäisi mitä tekisin ilman sitä. Onneksi tyttö on sen verran fiksu, että keksii aina keinot saada mut pois täältä.

"Noni Hardin, herää niistä sun pilvilinnoista ja lähdetään vittuun täältä", havahdun Olivian ääneen. Olivia heiluttaa käsissään sellin avaimi.

"Miten sä onnistuit?" Kysyn.

"Helposti. Sanoin, että voin tarjota sille vartijalle kahvit, kaadoin sen kuppiin ne unilääkkeet, se joi sen ja sammui ja hupsis, pöllisin nää avaimet siltä", Olivia kertoo suunnitelmansa, jonka hän aikaisemmin jo kertoi mulle. Olivia avaa välittömästi sellin oven.

"Hei, päästäkää mutki ulos", se sama mies huutaa viereisestä sellistä.

Menen sellin eteen seisomaan, "Älä unta näe runkkari", huudan, näytän keskisormea ja lähdemme Olivian kanssa juoksemaan. Me ei oltu mietitty tätä kohtaa ihan loppuun. Nimittäin totta kai suljetussa vankilassa on vitusti vartijoita, jotka huomaa, että me yritetään lähteä täältä. Olivia harhauttaa vartijoita ja siinä välissä mä käyn avaamassa ulkona olevat portit. Ne tosiaan aukee yhtä nappia painamalla. Tönäisen ja lyön muutamia vartijoita. Huomaan, että yksi on saanut Olivian kiinni. Lyön jätkää suoraan kasvoihin ja vetäisen Olivian mukaani.

Sitten me juostaan henkemme edestä. Nyt on aivan vitun kiire. Onneksi molemmilla virtaa adrenaliini koko kehossa. Olivia sentään oli ajatellut tän pakenemisen sen verran pitkälle, että se oli tullut auton kanssa. Olivia juoksee rattiin ja mä menen pelkääjänpaikalle.

"Nyt kaasu pohjaan!" Huudan tytölle ja Olivia lähteekin ajamaan ihan vitun lujaa.

Mä haluan ihan vitun kauas Bedfordista. Onneksi seuraava kohteemme onkin Lontoo.