Hardin

Luku 1 - Hardin + vankila = ei onnistu

Mä sain mun viimeöisestä unesta ihan hirveen inspiraation uuteen kirjaan. Vau mikä yllätys. No, mutta kuitenkin, toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä :)

Hardin

Saan ihan vitusti katseita. Mutta ihan sama, antaa vaan tuijottaa. Vittuako nää mua tuomitsee, kun ite on tehnyt ties mitä rikoksia?

"Mitä vittua te tuijotatte?" Murahdan sellien takana seisoville muskelimiehille. Jos noi kuvittelee, että ne voisi mut voittaa tappelussa, niin on aika vitun väärässä. Kyllä mä osaan itseäni puolustaa. Ja vielä paremmin mä osaan tapella. Mua ei ihan helposti voiteta.

"Hiljaa Rover!" Vartija nimeltään Mulkku huutaa mulle. Okei, sen nimi on Alex tai joku vastaava. En mä koskaan sen nimeä ole opetellut, koska Mulkku sopii sille paremmin. Enhän mä tosiaan ensimmäistä kertaa istu kiven sisässä. Ensimmäisellä kerralla Mulkku ja mä otettiin yhteen montakin kertaa päivässä. Ei siis kirjaimellisesti. Ei me mitään tapeltu, tietenkään, vaan sanallisesti otettiin yhteen.

"Joojoo chillaa. Etkö oo saanut pitkää aikaa vai miksi sä oot noin kireenä?" Kysyn virnistäen.

"Ihanaa saada sut takaisin, Hardin", Mulkku sanoo sarkastisesti.

"Mä tiedän", hymyilen sarkastisesti. Mulkku saattaa mut selille ja suorastaan tönäisee mut sen sisälle. En sentään oo kenenkään kanssa samassa. Varmaan tajuttu, että jos meen jonkun kaa samaan selliin niin se toinen on kuollut aika nopeasti. Mulkku jää seisomaan nimenomaan mun sellin viereen.

"Oliks sulla mua noin kova ikävä, että pakko jäädä siihen ihan mun viereen?" Kysyn todella feikillä äänellä.

"Älä luule liikoja itsestäsi. Tämä vain sattuu kuulumaan mun toimenkuvaan", Mulkku sanoo.

"Niin joo, mahtaa olla rankkaa työtä, kun oikein seistä pitää koko päivän", irvailen takaisin.

"Sä olet sitten ärsyttävä persoona", Mulkku toteaa silmiään pyöräyttäen.

"Kiitti, arvostan tota todella paljon", kommentoin. Siirryn sellin edestä kauemmas ja alan tekemään punnerruksia. Vaikka mä täällä kiven sisässä olenkin, niin en todellakaan halua, että kuntoni huononee.

Viisikymmentäviisi. Viisikymmentäkuusi. Viisikymmentäseitsemän.

"Hardin, mitä hittoa sä teet? Runkkaatko sä vai miksi puhiset tollee?" Mulkku kysyy sellin toiselta puolelta keskeyttäen mun treenin.

"Hahhah, hyvä vitsi Mulkku. Mä treenaan, kannattaisi sunkin kokeilla", vittuilen jätkälle takaisin ja jatkan treenaamista.

Viisikymmentäkahdeksan. Viisikymmentäyhdeksän. Kuusikymmentä.

Noin, siinä on ihan tarpeeksi. Ne saa riittää tältä päivältä.

"Hei Mulkku! Pääsenks mä suihkuun?" Kysyn siirtyen sellin ovelle, jotta näen Mulkun.

"Sä tiedät, että täällä on erilliset ajat sitä varten", Mulkku sanoo.

"No hei hienoa. Mitä vittua se kello sitten on?"

"Viisi vaille kuusi."

"Voi nyt vittu, viisi minuuttia sinne tänne. Päästä mut nyt saatana suihkuun", ärähdän.

"Sori jätkä, mutta vielä viisi minuuttia", Mulkku sanoo kohauttaen olkiaan. Mä sitten vihaan tota jätkää. Nielen tappioni ja menen makaamaan maailman ohuimmalle patjalle, jota täällä kutsutaan jostain vitun oudosta syystä sängyksi.

Tuijottelen kattoa, joka näyttää ihan helvetin mielenkiintoiselta. Ei oikeasti, mutta mitä muutakaan tässä koleassa paskalaitoksessa voi tehdä? Munhan se pitäisi tietää. Tää ei todellakaan ole mun ensimmäinen kerta täällä. Hitto, mä vielä tapan sen Colinin, joka meni vasikoimaan kytille mun bisneksistä. Huumeet pitäisi saada kulkemaan paikasta A paikkaan B, mutta mites vitussa, kun mä olen täällä Bedfordin vankilassa keskellä ei mitään jossain päin Keski-Englantia. Voisinhan mä soittaa jollekin mun bisneskumppanille, mutta nää kusipäät kuuntelee jokaisen puhelun, joten siitäkään ei olisi mitään hyötyä.

"Hei, oletko sä Hardin Rover siinä viereisessä sellissä?" Havahdun jonkun miehen ääneen. Huokaisen ääneen. Aina joku juntti haluaa tietää musta kaiken. Mua ei pahemmin kiinnostaisi alkaa avautumaan mun elämästä jollekin randomille.

"Joo, sama jätkä", vastaan kuitenkin.

"Eikö tää oo jo sun kolmas kerta täällä?" Mies kysyy. No vittu on. Onko sillä jotain merkitystä.

"Tottahan kai. Tää on mun toinen koti", vastaan sarkastisesti miehelle joka vaikuttaa saappaakin tyhmemmältä.

"Sä olet kyllä juuri niin sarkastinen jätkä kun kaikki sanoo", mies sanoo naurahtaen hieman.

"Ne sanoo kaikenlaista", kommentoin.

"Mutta oikeasti, vau. Aika saavutus olla täällä jo kolmannen kerran. Etkö sä oo vasta jotain kaksikymmentä?" Mies kysyy hämmentyneenä. Aina toi sama kysymys mun iästä. Joo, mä olen hiton nuori. Joo, tää on mun kolmas kerta täällä. Onko sillä jotain vitun merkitystä?

"Joo, mä just täytin kaksikymmentä", sanon.

"Huhhuh, sulla tuntuu olevan kasvatus mennyt pitkin vittua, kun oot tollanen", mies tuhahtaa.

"Ja sulla ei oo taitanut mennä yhtään mikään lähellekkään sitä vittua, kun et vissiin oo ikinä saanut", sanon puristaen käsiäni nyrkkiin. Kohta joku menee palasiksi, mä vannon. Mulla 'saattaa' olla lyhyet hermot ja jotain vihanhallintaongelmia.

"Noni Hardin, taitaa vaikuttaa siltä, että sä tarviit nyt sitä kylmää suihkua, tulehan", Mulkku kertoo viimein. No vittu vihdoin. Meinaskin jo palaa pinna ton yhen takia. Mulkku avaa sellin oven ja mä poistun sieltä. Mulkku ottaa musta kiinni etten karkaisi. Sillee on käynyt aika monta kertaa. Oon siis yrittänyt muutaman kerran karata vaikka just silloin, kun pitäisi mennä suihkuun.

"Pidäppäs sä huoli omistas asioistas", ärähdän vielä sille jätkälle, joka on mun viereisessä sellissä. Hah, mähän voittaisin ton ihan kuusnolla.

Riisun mun vaatteet ja tyrkkään ne Mulkulle. Menen pieneen suihkukoppiin tyyliseen asiaan ja laitan sen verhon kiinni. Avaan hanan ja astun lämpimän veden alle. Lämmin vesi avaa kireät lihakseni. Helvetin stressi. Miksi mä stressaan? Niin, sen yhden vitun Colinin takia. Ja sen takia ettei mun bisnekset liiku mihinkään suuntaan. Kyllä rahaa pitää jostain saada. Enkä mä halua mitään vihaisia jätkiä mun kimppuun, kun niiden huumeita ei ole toimitettu. Vaikka kyllä mä nekin pystyn hoidella, helposti.

Siinä vaiheessa, kun Mulkku alkaa valittamaan, että ei ole koko päivää aikaa, pyydän häneltä pyyhkeen. Kuivattelen itseni ja puen päälleni puhtaat oranssit vankilahaalarit. Mä haluaisin tietää, että kuka hemmeti nämä on suunnitellut. Veikkaan, että hänellä ei ainakaan ole yhtään tyylitajua. Sen nyt huomaa sokeakin.

Mulkku ihanana ihmisenä saattaa mut takaisin selliin ja ilmoittaa sen jälkeen, että pian tuodaan iltapalaa. No nami, se on varmasti taas kerran erittäin hyvää. Mä en ymmärrä, että kuka helvetti sitä paskaa tekee. Tai kuka sitä syö? Mä syön sitä vaan, koska on pakko, koska en todellakaan aio kuolla tänne. Jätkä vielä ilmoittaa, että huomenna on vierailupäivä ja mulle on tulossa vieras. Mä tiedän jo nyt kuka se on. Ja se saa auttaa mua yhdessä asiassa.

Se nimittäin saa auttaa mut pakenemaan täältä.