Unloved- Vaaraton

43. The Hangover

Nicon nk.

Tuli eilen otettua aivan liikaa Woodsin kanssa. Kömmin vaivaisena sängystä ylös tai ainakin yritän, mutta eihän siintä tule yhtään mitään. Vierestäni kuulen vaivaista örinää ja sydämeni jättää sykkeen välistä. Älä vaan sano, että vieressäni on joku tuntematon mimmi. Käännän päätäni varovaisesti ja huokaisen helpoituksesta. Se on vain Woods.

Hän nostaa päätänsä hieman hieroen sitä kämmenellään. "Mitä sä oikein juotit mulle, De'Luca?" Woods kysyy krapulaisena. Nousen seisomaan ja hieron niskojani ja takaraivoa.

"Voihan vittu, en oo ollu näin darrassa sitte 15-vuotissyntymäpäivän jälkeen." sanon hieroen niskaani. Woods nostaa katseensa nopeasti minuun ihmetellen.

"Joitko sä jo 15-vuotiaana?" hän kysyy, yllättyneenä. Hän ei taidakkaan tuntea minua niin hyvin kuin luulin.

"Maistoin alkoholia ekan kerran 12-vuotiaana." sanon. Se päivä muistui yhtäkkiä mieleeni, kuin takauma. Kaverini Lucasin syntymäpäivät, vietimme niitä porukalla minä, Chris, Alex ja Lucas. Juotiin oikein kunnolla.

"Sä oot kyl jotain ihan muuta, De'Luca." Woods sanoo ja alkaa yhtäkkiä katselemaan ympärillemme, niinkuin etsisi jotakuta. "Oliko Lindsey eilen meidän mukana?" hän kysyy. Yritän muistella eilistä iltaa, mutta vain pari muistikuvaa muistan. Minä ja Woods juomassa, Lindseytä ei näy missään kohtaa muistikuvaani.

"En vittu muista mitään. Tää on niinku reallife -osa kauheasta kankkusesta." sanon vitsillä. Kauhea kankkunen on kyllä maailman historia paras elokuva ja se kuvaa niin todellisesti darraa.

"Pitäs vissii soittaa sille." Woods sanoo ja alkaa kopeloimaan taskujaan, varmaan etsiäkseen kännykkäänsä, mutta tuloksetta. Sitten hän katsaisee minuun ja alan itsekin etsiä omaa puhelintani. En löydä sitäkään mistään.

"Missä vitussa se vitun kännykkä nyt vittu voi olla?" ärähdän ja jatkan etsintöjä sängyltä ja sen alta, Woods penkoo kaapit ja lattian. "Vittu, jos mä en kuule Islan ääntä edes yhtä kertaa päivässä, mä saatana menetän mun perkeleen järjen." sanon turhautuneena ja Woods vieläkin etsii puhelintaan.

"Sama pätee mua." Woods sanoo.

"Ai sun pitää kuulla Islan ääni myös?" kysyn vitsaillen ja näsäviisaasti, tiesin kyllä että hän tarkoitti Lindseytä. Woods katsoo minua 'are you kidding me?' -katseella ja naurahdan vain pikkaisen.

Nousen sängyltä ylös ja etsin vihjeitä taskuistani, jotka voisivat kertoa mitä helvettiä oikein edellisenä iltana tapahtui. Juuri niinkuin kauheassa kankkusessakin. Toivottavasti meidän kylpyhuoneesta ei vain löydy tiikeriä.

"Oikeesti, bro. Mä tarviin jotain tähä kipuun." Woods sanoo ja hieroo päätään. Sitä se darra aiheuttaa, ihan vitummoisen päänsäryn ja pahoinvoinnin.

"Mä en oikeestaan haluu ees tietää mitä tapahtu Kreikan villissä yössä kännipäissä Easton Woodsin, Kalifornian suurimman kännärin kanssa." totean ja naurahdan taas.

"Näin on." Woods sanoo ylpeänä tittelistään ja istuu sängyn reunalla. Sitten tuosta vain hän muuttuu kärsimättömäksi ja painaa päänsä käsiensä alle.

"Ootko sä huolissas Lindseystä?" kysyn ja tarkkailen Woodsia, vaikka hänen ilmeensä kertoo kaiken.

"Joo. Ootko sä Islasta?" Woods vastaa ja hänen naamansa pilkahtaa käsiensä alta.

"Aina."

Nousen kertaalleen ylös ja kumarrun maahan, Woods seuraillen jokaista liikettä. Sitten hänen ilmeensä kirkastuu kun nostan lattialta puhelimen. Tietenkin ensimmäisenä hän juoksee luokseni ja nappaa kännykän kourastani, enkä ehdi edes reagoida.