Unloved- Vaaraton

23. Meeting The Mother

Nicon nk.

Äidin palattua kaikki on mennyt päin vittua. Siis rakastan kyllä häntä, mutta hänellä on tapana pilata kaikki parisuhteeni ja kritisoida elämäni valintoja. Tämän takia en oikein mielelläni halua että Isla tapaisi hänet ihan vielä, sillä minulla ja Islalla menee hyvin juuri nyt ja en halua äidin pilaavan meidän suhdetta. Voi paska olen täysin unohtanut! Nappaan äkkiä puhelimeni ja soitan Islalle.

"Haloo?" kuuluu kaipaavani ääni linjan toiselta puolelta. "Hei kulta. Olin täysin unohtanu. Miten sun koulupäivä meni?" kysyn. "Huonosti. Mites sun päiväs?" hän huokaisee. Islan ääni on täynnä huolta ja tuskaa, jota en kestä. "Huonommin." sanon. "Voinko tulla sinne?" Islan tuskainen ääni saa minut täysin unohtamaan äidin. "Juu ovi on auki tuu vaa." sanon. Ja ennenkun ehdin sanomaan mitään puhelu katkeaa, kuin seinään. Mitä minä oikein teen? En voi antaa äitini pilata meidän suhteemme.

-SILLÄ VÄLIN-

Islan nk.

Olen juttelemassa puhelimessa Nicolle. Voi luoja että minulla on häntä ikävä varsinkin tämän päivän tapahtumien jälkeen. Kuinka hän suhtautuu mustaan silmääni? Puhelu katkeaa, kun jokin vahva voima tönäisee puhelimeni kiviselle maalle. Nostan kännykkäni. Voi paska, tietenkin se meni rikki. "Hei huora." kuuluu Frankin kamala raivoisa ääni. Huokaisen pelosta enkä uskalla liikkua. Frank siirtyy vähän lähemmäs minua ja tarkistaa taskuni sisällön ja käpelöi kehoani. Takapuoltani, rintaani ja muitakin kehonosia. Kun saan tilaisuuden lyö häntä niin kovaa ja hän kaatuu maahan, mutta nousee kuitenkin nopeasti ylös pidellen nenäänsä.

Lähden juoksemaan horisonttia päin niin kovaa kuin pystyn. Olen noin juoksumatkan päästä Nicon äidin talolta, mutta en tiedä kerkeänkö sinne ennenkun Frank onntehnyt ties mitä minulle. "C'moon Isla en mä tee sulle mitään pahaa mä vaan aijon vähä leikkii sunkaa, jooko?" hänen ilkeä naurunsa kuului kirkkaasti takantani. Käännyn katsomaan ja kun huomaankaan olen maassa kaatuneena. "Moi prinsessa, sä näytät niin kauniilta siinä maassa. No miten ois haluutkos vähä leikkii?" hän ottaa suuria askelia minua kohti ja alan huutamaa. "Vielä yksikin askel ja mä tapan sut mä vannon!"

Hän alkaa nauramaan, sellaista naurua että joka kerta tuon kuultua haluan repiä korvani irti. "Etkä tapa. Sä oot niin heikko." Hän sanoo ja tarttuu ranteistani kiinni riuhtoen minua ylös. "Mut mä tapan jos et päästä tällä vitun hetkellä irti mun tyttöystävästä!" helpottunut ilme välähtää kasvoilleni ja rimpuilen irti Frankistä samalla lyön häntä poskelle kämmenelläni ja juoksen Nicon taakse turvaan. "Millon sä Frank opit jättää meidät rauhaan? Koska mä vielä joku päivä aion tappaa sut." Nico sanoo ja katsoo häntä vihaten. "No mä ootan sitä päivää kärsivällisesti, narkkari." Frank huutaa ja naurahtaa. "Turpa kii, junttihuora!" huudahdan ja kävelen Nicon kanssa pois.

"Mistä sä tiesit tulla pelastaa mut?" kysyn meidän kävellessä pois. "Mä oikeestaan vaan ajattelin tulla varottaa mun äitistä. Se on tota.... Vähä... Ylisuojeleva." Nico sanoo ja hieroo niskaansa epämukavan näköisenä. "Hei kerro mulle." sanon ja tartun hänen käteensä. "Joka kerta ku mä toin jonkun tytön näytille ni äitillä oli tapana pilata meidän suhde." Hymyilen hieman ja sanon katsoen Nicoa "Sun äitis ei vois ikinä pilata tätä."

***

Nico avaa oven ja astumme sisään. Järjestän hiukseni kunnolliseksi ja vedän syvää henkeä. Kaikki menee hyvin, Isla. Tää ei oo mikään iso asia.
Totta kai on tapaan poikaystäväni äidin ekaa kertas ja kuultuani Nicon paljastuksia hänestä sydämeni tykyttää kahtasataa. En vain halua hänen pilaavan Nicon ja minun juttua. Nico on parasta mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan, varsinkin Colinin jälkeen.

Ääni joka huutaa Nicoa pelästyttää minut. "Mutsi, meillä on vieraita." Pitkä tummatukkainen nainen, jolla on räikeä meikki kävelee olohuoneen suunnasta hymyille. "Ja sinä olet varmasti Isla. Olen kuullut paljon hyvää sinusta. Ja näen jo nyt että olet hyväksi pikku pojulleni." Nainen hymyilee leveästi, niin leveästi että pelkään hänen hyylensa repeävän. "Ilo tavata rouva Foerst." hymyilen ja nyökään naiselle. "Oi sano vaan Dina, Dinella tai rouva Garcia. Vaihdoin sukunimeni mieheni kuoltua." Nainen sanoo heittäen hiuksensa olalle ja alkaa tepostella keittiöön päin. "Nico kulta? Tulisitko hetkeksi tänne?" hän huutaa keittiöstä. Nico lähtee keittiöön ja minä istahdan sohvalle.

Rouva Garcia vaikuttaa todella... Öö... Todella pomottavalta. En tiedä miksi mutta tunnen mahan pohjassani oudon vääntävän tunteen, joka aavistaa tästä illasta pahaa.

Nico palaa takaisin ja tarttuu käteeni. "Mä oon niin pahoillani tästä illasta. Meillä ois pitäny olla ilta kahdenkesken, mut mä raahasin sut illalliselle mun kammottavan äitini kanssa." Hymyilen hieman ja nousen ylös. "Kunhan sun äitis vaa hyväksyis mut." sanon. Minun pitäisi vain päästä tämän kiusallisen illallisen läpi niin kaiiki on hyvin.

Ruokana on spagettia ja bolognese kastiketta. Yhtä harvoista lempiruuistani. Aloitimme syömisen ja olen todella hämmentynyt. Dina on vielä hyvä kokkikin. Tämä nainen on ihan mahtava. Katson ensin Dinaa ja sitten Nicoa. Nico on saanut ainakin siniset silmänsä äidiltään ja näen heissä samaa näköä.

"No mitä pidät ruuasta, Isla?" ajatusmaailmani keskeytyy kun Dina avaa suunsa hiljaisuuden jälkeen.

"Tää on ihan mahtavaa. Olette kyllä mahtava kokki." sanon ja hymyilen.

"Ai kiitos Isla. Olen käynyt kokkikurssinkin." hän hymyilee ja pistää spagettia suuhunsa.
"Olen huomannut kuinka puhut välillä aksentilla. Mistä tuo aksenttisi on peräisin?" hän vielä kysyy nielaistuaan ruuan.

"Englannista. Asuin pienestä asti Lontoossa." vastaan ja otan huikan jääteetä lasista. Dina katsoo yllätyneenä ja ottaa itsekin huikan omasta lasistaan.

"Sepäs jännittävää. Aiotko mennä kesälomalla käymään Englannissa?" hään kysyy. Katson Nicoa koska en ole vielä kertonut hänelle ja nyökkään.

Illallisen jälkeen Nico vetää minut ulos. "Miks sä et kertonu et meet takasi?" hän kysyy ja katsoo minua vakavana.

"Koska mä tiesin et sä teet siintä ison asian. Mä meen sinne vaan pariksi viikoksi." sanon yrittäessäni rauhoittaa Nicoa.

"No entäs se sun ex-poikaystävä?" Nico kysyy vähän huolestuneena.

"Ei mitään hätää mä selviän siintä, sitä paitsi mä saan nähä mun parhaan ystävän pitkästä aikaa." Hymyilen ja Nico lähti saaattamaan minua kotiin.

Mä pidän susta huolen aina.

×Action Bronson- Standing In The Rain×