Pojat ei kärsi

11

Pitkän ja takapuolta puuduttavan tervetuliaispuheen jälkeen siirrymme Arskan ja Sergein kanssa salista kolmanteen kerrokseen. Meillä kaikilla on sama matematiikan kurssi ja muistakseni Ramillakin pitäisi olla. Olen oikeassa. Hän kävelee luoksemme kädet taskuissa ja pieni hymy huulillaan. Hänellä on erittäin siistit ja edustavat vaatteet päällä, kuten aina. Hän on hyvä näyttämään itseään maailmalle.

"Miten menee? Oletteko te innoissanne uudesta koulusta?"

Arska nyökkää ja alkaa heti höpöttämään fiiliksistään. Hän on aina niin energinen ja innoissaan joka asiasta. Hän näkee positiivisuutta aivan kaikessa. Rami kuuntelee ja naurahtaa Arskan lapselliselle ilolle. Sergei katsoo minua. Saan viestin hänen katseesta, ettei minun kannata kertoa kaikkea totuutta. Rami ei ymmärtäisi. Pakotan hymyn huulilleni ja vastaan vuoroni tullessa.

"Hyvinhän tässä. Perheen kanssa aikalailla vietin kesäni. Lukio jännittää, mutta samalla on tää ihan kivaa jo nyt."

"Odotahan vain", Rami hymähtää. "Läksyt, esitelmät, esseet, projektit, arviointiviikot..."

"Rami, hys! Mä koitan olla kerrankin positiivinen!" huudahdan ja läimäisen häntä hellästi selkään.

Saan kovat naurut aikaan pojilta ja tunnen oikeasti oloni paranevan jo hieman. Enää en tuntenut maailman huolien painoa harteillani ja ikävät ajatukset huuhtoutuvat pois mielestäni. Jäljellä on enää vain alkanut lukio, mitä se tuo, ja kaverini. Tekohymyni rentoutuu oikeaksi hymyksi. Seuraan katseellani luoksemme saapuvaa matematiikan opettajaa, joka pitelee kainalossaan läppäriä ja kirjaa. Hänellä on tummanruskeat hiukset miesnutturalla ja hipsteriparta. Vaaleansiniset silmät pilkistävät Raybanien takaa, solakka keho on puettu tummanvihreään flanellipaitaan ja tummansinisiin revittyihin farkkuihin. Makea opettaja! Ei kukaan peruskoulun opettaja näyttänyt noin nuorekkaalta ja erikoiselta.

"Huomenta, ököt. Aloitetaanpa ensimmäinen matematiikan yhteiskurssi."

Opettaja avaa luokan oven ja astuu ensimmäisenä luokkaan, suunnaten heti opettajan pöydän luokse. Kävelen luokan keskiriville, keskijonoon. Kirjaimellisesti, luokan keskelle. Viereeni istuu Sergei ja taaksemme Rami ja Arska. Otamme kaikki esille kirjan, penaalin ja vihkon. Sergei vilkuilee suuntaani jatkuvasti. Kallistan päätäni kysyvästi, mutta en saa sanallista vastasta. Sen sijaan, hän liu'uttaa käteni luokse pienen vihkosta revityn paperipalan, jossa on tekstiä.

"Aiotko syödä ruokailussa vai piileksiä sen ajan vessassa?"

Kirjoitan vastauksen sen alle samalla, kun Sergei odottaa katsoen minua. Sujautan sen takaisin hänelle vastauksen kera.

"Syön, mutta varmaan vaan salaattia ja leipäpalan."

Opettaja avaa vihdoin suunsa aloittakseen ensimmäisen oppitunnin ja jokainen oppilas kääntää päänsä yhtä aikaa hänen suuntaan. Luokassa on hiljaista opettajaa lukuunottamatta.

"Elikkä, tervetuloa lukion matikan ensimmäiselle kurssille. Opiskelette tämän kurssin aikana perusmatikkaa, joka ei ole vaikeaa, mutta ei helppoakaan. Tai, riippuu nyt henkilöstä. Tämän kurssin jälkeen haaraudutte joko pitkään tai lyhyeen matikkaan. Pitkässä kannattaa olla digikirja, lyhyessä pärjää kolme ekaa kurssia ilmankin. Itkeä saa, kahvia suosttelen ottamaan mukaan aamutunneille ja jos nukuttaa, niin nukkukaa ja tehkää tehtäviä kotona. Onko kysymyksiä?"

Lukio vaikuttaa paljon rennommalta, kuin olen olettanut. Saako tunnilla jopa nukkua, jos on edellisenä yönä ollut ongelmia nukkumisen kanssa? Opettaja, joka suosittelee kahvia aamutunneille? Olen hämilläni, mutta innostunut. En voi muuta kuin hymyillä. Odotan innolla, mitä muuta tämä päivä tarjoaa minulle.