Viiden Tähden Kusipää ➳ yoonmin

017 ; sireenit

- seitsemästoista luku -
Sireenit

» Jiminin nk «

Mun sydän melkein pysähtyi, kun tajusin Yoongin olevan siellä. En halunnut todellakaan nähdä sitä nyt, saati sitten tulla uudestaan hakatuksi, joten nappasin Taehyungin ja Jungkookin mukaani, ja lähdin pimeän turvin hiippailemaan eteenpäin. Paskempi homma olikin sitten se, että meidän oli pakko ohittaa ne, mikäli haluttiin päästä joskus himaankin. Kiertoteitä oli toki olemassa, mutta silloin matkasta tulisi monta kertaa pidempi.

"Nyt päät kiinni, ellette halua turpaanne", sihisin pojille.

Olimme jo melkein ohittaneet porukan, kun vertahyytävä kiljaisu halkoi ilmaa. Kylmät väreet juoksivat selkääni pitkin, kun käänsin katseeni ja tajusin tilanteen.

Marketin edustalla hengaileva porukka, tai oikeastaan vain Yoongi, oli jonkun kimpussa. Namjoonin kyljessä kiehnäävä meikkipelle taputti ja kommentoi äänekkäästi, kun Yoongi potkaisi hahmon maahan käyden tämän kimppuun rajuin ottein.

"Meidän on tehtävä jotain", kuiskasin järkyttyneenä pojille, jotka tärisivät kauhuissaan. Heidän silmissään kiilui puhdas pelko ja ihan syystäkin.

"Mä handlaan tämän kyllä", sanoin päättäväisesti ja yritin pitää ääneni mahdollisimman neutraalina. Nössöily ei nyt auttaisi.

"Et mene mihinkään!"

"Annetaanko me Yoongin jatkaa? Se todennäköisesti ryöstää samalla tuon naisen rahat ja jättää sen tuohon makaamaan yksin. Se ei kadu tekojaan eikä soita hätänumeroon, vaikka se kuolisi tuonne maahan!"

"Ei se nyt sitä tapa", Taehyung kuiskasi yrittäen kuulostaa rauhalliselta. "Ei se niin pitkälle mene, ei se uskalla."

"Me ei voida jättää tätä tilannetta meidän epäilyjen varaan. Ja vaikka se ei henkihieveriin joutuisikaan, ei me voida vaan itsekkäästi kävellä ohi, kun naisparkaa hakataan!"

"Mut-"

"Te kaksi soitatte välittömästi hätänumeroon sillä aikaa, kun mä pidättelen niitä tuossa, okei? Vauhtia!"

Keräsin kaiken rohkeuteni Taehyungin vastusteluista huolimatta, ja lähdin kohti tapahtumapaikkaa.

"Vitun luuseri, meidänkin peli on vielä kesken! Tilanne on yks-nolla!"

Jengin päät kääntyivät salamannopeasti ja mä kelasin, että missä hiton vaiheessa olin saanut niin paljon rohkeutta. Edessäni oli lähemmäs kaksikymmentä ihmistä, suurimalla osalla Yoongin jengin merkkitakit yllään.

"Taas tuo sama pikkukakara!" Namjoon ilkkui kasvoillaan ilkikurinen virnistys. "Käy päälle, niin katsotaan alatko enää hyppimään silmille."

"En mä kenenkään päälle käy, tulin vain pistämään lopun tälle teidän järkyttävälle käytökselle", vastasin tyynen rauhallisesti ja annoin katseeni kiertää vuoroin jokaisessa jengiläisessä. Yoongia en kuitenkaan uskaltanut katsoa silmiin.

Yllättävän pitkään hiljaa pysytellyt, universumin Vuoden Kusipää -tittelin ansainnut, Min Yoongi, astui pari askelta eteenpäin.

"Sinä se olet sitkeä", hän sähähti. Ilmassa oli sellainen kammottava jännite, ja epäilin, että kohta oli varmaankin toinenkin silmä mustana.

"Tunnetko tuon saastaisen kyrvänsyylän hyvinkin?" joku jengiläisistä rääkyi.

Yoongi repesi järkyttävään räkätykseen. Katuvalot valaisivat jätkän lävistyksillä varustetut, äärimmäisen väsyneen näköiset kasvot.

"Tuo kiimainen pikkupoika yrittää tunkeutua mun elämään! Mielummin kuolisin, kun lähestyisin tuota hemmetin ärsyttävää nalkuttajaa!"

Jengin seasta kuului hyväksyvää muminaa.

"Sun väitteessäsi on pari kohtaa, jotka ei oikein täsmää", huomautin herttaisesti ja kävelin pari askelta lähemmäs. Minun ja Yoongin välissä oli enää vajaa metri. Se voisi lyödä minua, jos tahtoisi.

"Ensinnäkin, me ollaan synnytty samana vuonna, joten sun on turha haukkua mua pikkupojaksi. Toiseksi, sinä se tässä tunkeudut mun elämään."

Väkijoukko kohahti. Yoongin ilme kiristyi vaarallisesti. Tiesin, että sitä vitutti äärettömästi mun koko läsnäolo.

"Itse sä nappasit mut sun himaas!" Yoongi pärskähti.

"Aivan, koska olisi ollut todella väärin jättää sut siihen. Herätessäsi sä olisit voinut kuitenkin poistua välittömästi, ja jättää lähentely-yritykset toiseen kertaan. Seuraavan kerran en tee sitä virhettä, että edes harkitsen moista, kun tiedän, että sä todellakin olet läpimätä kusipää vailla omatuntoa ja empatiakykyä."

"Mistä tuo kaljurotta oikein jauhaa?" Namjoon ulvoi. "Aivan kuin Min Yoongi olisi kiinnostunut sunlaisesta loisesta!"

"Viimeksi kun tsekkasin, en ollut kalju. Enkä minä tässä se loinen ole, vaan sun edessäsi seisova sohvankuluttaja", totesin ääni tihkuen inhoa ja puhdasta sääliä.

"Painu vittuun siitä kitisemästä", Yoongi ärähti. "Mä en jaksa katsella sun rumaa naamatauluas enää kovin pitkään."

Naurahdin heleästi.

"Kukaan ei pakota sua tuijottamaan mua. Tiedän kyllä, että oon ihan vitun hyvännäköinen, mutta kaikella rajansa. Haluatko nimmarin?"

"Minähän sanoin jo! Älä tunkeudu mun elämään", Yoongi sihahti. Siinä vaiheessa vasta huomasin, että jätkällä oli taas se sama pesäpallomaila kädessään. Panin merkille, kuinka pojan leukaperät kiristyivat uhkaavasti ja silmissä roihusi.

"En puuttuisi, ellette hakkaisi täällä naisparkaa", vastasin tyynesti. "Ja mitä tuohon tunkeiluun tulee, niin ymmärrän kyllä, että haluat kovasti olla osa mun elämää - sehän on nimittäin sata kertaa mielenkiintoisempi, kuin omasi."

"Hakkaa se!" jengiläiset huusivat innoissaan.

"Olet kestänyt jo aika kauan räjähtämättä, onnittelut", kiusasin virnistäen. "Näytät yhtä freshiltä kuin perseelle ammuttu karhu. Nuo veriläikät ei pue sua kovin hyvin."

Hakkaa se, hakkaa se!

"Menikö pupu pöksyyn, huh?"

Hakkaa se, hakkaa se!

Sireenien äänet halkoivat hiljaista yötä.

"Myöhäistä", sanoin hiljaa.

"Kytät."

•

Tää fic on kokoajan hirveetä tappelua? :Dd Malttakaa, kyllä se söpöily ehkä sieltä joskus tulee :Ddd

Haluaisin kuulla, mikä on teidän mielestä parasta tässä ficissä? Myös rakentavaa palautetta olis huippua kuulla, koska harvoin kukaan uskaltaa (:D?) sitä antaa! Muistakaa, et aina saa kommentoida mitä haluaa, kunhan pysytään hyvän maun rajoissa! 😊 Parannusehdotukset on tervetulleita!

Kiitos kun luit! 😚💛

+ Suurkiitokset kaikista superihanista kommenteista edellisiin lukuihin. 💛😍 Ne merkkaa mulle sanoinkuvailemattoman paljon, love you all. 🙏💛