❝Onnittelut! Sait kaikki viisi tähteä, Min Yoongi.❞
➳➳➳
Meidän jättilukio oli jäätävän iso, mutta jokainen meistä tiesi tarkalleen kuka Min Yoongi oli. Se jätkä oli nimenomaan se jokaisen romanttisen teinileffan lävistetty ja kauttaaltaan leimojen p...
Vaikka olinkin yläasteen alkuaikoina ollutkin melkoinen tappelupukari, en ollut koskaan menettänyt tajuani. Yoongi oli lyönyt minua aivan pirun kovaa, ja se myös näkyi kasvoissani.
Viha Yoongia kohtaan kasvoi järkyttäviin mittasuhteisiin mustan silmän myötä. Ensinnäkin ärsytti mielettömästi se valtava läntti keskellä naamatauluani, mutta kaikista hirveintä oli Yoongin käytös. Se oli saanut yhä enemmän itsevarmuutta, ja saapasteli ympäri koulua kasvoillaan niin ylimielinen virne, että minun olisi tehnyt mieli mennä kostamaan heti paikalla ja tuhota sen pirun hyvännäköiset kasvot muussiksi.
Vaikka mä vihasin Min Yoongia yli kaiken, mun oli pakko myöntää, että sen ulkonäkö oli kyllä täysi kymppi. Oli pakko olla sokea, jos väitti jotain muuta. Tummatukka, kapeat silmät ja vaaleanpunaiset huulet, sekä miten jätkä elehti ja liikkui, kaikki oli täydellistä. Aivan kuin hänet olisi repäisty jostain kirjasta, jossa kaikki henkilöt olivat toinen toistaan täydellisempiä. Yoongi todella oli yksi kuumimmista jätkistä koko hemmetin maailmassa, mutta pojan hirvittävä käytös ja asenne pilasi kaiken. Ihan kaiken.
Tällä kertaa se ei enää selvinnyt ilman seurauksia. Sen kotiin lähetettiin viesti ja se sai jälki-istuntoa, mutta eihän se sinne vaivautunut menemään. Leuhki käytävillä kovaäänisesti, kuinka olisi parempaakin tekemistä kuin mennä kököttömään tunniksi opettajan kanssa.
•
Perjantaina viimeisenä oli äidinkielen tuplatunti. Se oli hirvein kohta koko viikossa, ellei keskiviikon matikkahelvettiä laskettu. Tunnit olivat toinen toisensa perään raivostuttavan pitkäveteisiä, eikä kukaan jaksanut varsinkaan perjantaina istua kahta tuntia peräkkäin kuuntelemassa maikan tasapaksua jorinaa.
Eikä meidän porukka ollut mikään poikkeus.
Opettaja oli tehnyt hiton ison virheen, kun oli heittänyt meidät neljä takariviin. Joko sitä ei kiinnostanut enää kuunneltiinko me vai ei, tai sitten se oli yksinkertaisesti todella typerä ja samalla vähintään kuuro, koska ei kuullut meidän naureskelua ja kuiskimista. Jungkook oli ainut, joka keskittyi, mutta se olikin meidän porukan hikke.
"Vielä kakskytneljä minuuttia ja nelkytviis sekuntia", Taehyung huokaisi ja painoi päänsä pulpettia vasten. "Vois ottaa pienet kauneusunet, kun ei millään kerkeä tänään myöhemmin."
"Miten niin et kerkeä myöhemmin?" kysyin uteliaana.
Taehyungin silmät kirkastuivat ja hän nosti päänsä ylös.
"Haloo, Jimin", se henkäisi silminnähden innoissaan, "tänään on perjantai, eli se aika viikosta kun biletetään niin kauan, kunnes ollaan puolikuolleita!"
Niinpä tietysti. Eihän perjantai muuta voinutkaan tarkoittaa, kun valtavia kotibileitä Taehyungin himassa.
"Mikset sinäkin tulis?" Hoseok kysyi naputellen samalla keltaista lyijytäytekynää puupintaista pulpettia vasten. "Siitä tulis tosi kivaa. Et oo bilettäny kasiluokan jälkeen kertaakaan kunnolla."
Huokaisin syvään.
"Miettikääpä nyt ihan loppuun asti", tuhahdin ja annoin päättäväisen katseeni kiertää yksitellen jokaisen ystäväni. "Luuletteko oikeasti, että eräs nimeltämainitsematon kusipää ei ole tulossa perjantai-illan bileisiin? Jos luulette, olette väärässä, se on siellä satavarmasti."
"Kuka?" Taehyung kysyi tyrmistyneenä. Minun olisi tehnyt mieli hakata päätäni pulpettiin; Taehyung osasi välillä olla hiton hidasälyinen.
"Min Yoongi tietenkin", sihahdin niin, ettei muu luokka vahingossakaan kuullut.
Taehyungin kasvoille levisi hitaasti ymmärrys, ja hän nyökkäsi.
"Voithan sä silti tulla", hiljaa pysytellyt Jungkook sanoi ja kirjoitti viimeisen muistiinpanon ylös, "jos Yoongi saa susta sellaisen vaikutelman että sua pelottaa, se alkaa vain isottelemaan enemmän. Sun ei pidä alistua."
Taehyung tuijotti Jungkookia suu auki.
"Kerrankin viisaita sanoja tuon pellen suusta", Taehyung henkäisi hämmästyneenä.
Jungkook mulkaisi brunettea, mutta huomasin miten hänen kasvoilleen levisi pieni ujo hymy, kun hän käänsi katseensa takaisin siististi kirjoitettuihin muistiinpanoihinsa.
"Sun on pakko tulla!" Hoseok aneli ja tarrautui käsivarteeni kiinni kuin koala. "jos se alkaa aggressiiviseksi, voidaan lähteä lipettiin."
"Jos mä kerran raahaan perseeni sinne asti, niin en ainakaan poistu kuin pelkuri."
•
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
2K lukukertoja, ihan huippua💘!
Voten painaminen ja kommentointi ei ole kiellettyä ;) Saan teidän kommenteista valtavasti lisää motivaatiota jatkaa, kiitos paljon et jaksatte kommentoida ihania juttuja. 💛
Ajattelin myös pyytää anteeksi, että Lost Children -kirjaan ei ole tullut päivotyksiä yli kuukauteen. Mulla ei just nyt löydy motivaatiota siihen, mut yritän saada sen jossain vaiheessa loppuun. 😌📝
