Instagram pt. 2 ➳ yoonmin ✔

44 ; kaikki hyvin

- Neljäskymmenesneljäs luku -
kaikki hyvin

» Jiminin nk «

"Jumalauta äijä, mikset sä kertonut?" Taehyung tivasi kyyneleet silmissä, niin innostuneen ja järkyttyneen sekaisella äänellä et mua nauratti koko tilanne. Kyllähän mä olin viljellyt vihjeitä jatkuvasti, mutta Taehyung ja Jungkook olivat vain olleet hemmetin tyhmiä.

"Kyllähän mä yritin-"

"Kyllä minä sen tiedän, mutta olisit ollut uskottavampi senkin - senkin pölkkypää!"

Seisottiin aulassa ihmismassan keskellä, ja ihmisiä vilisi ympärillä hullun paljon. Kysymyksiä sateli sieltä täältä, eikä se ainakaan auttanut mun ahdistukseen.

"Hoi, sinä blondi kääpiö ja te kaksi muuta, tulkaas tänne!" se sama turvamies, joka oli auttanut mut lavalle, huuteli väkijoukon yli.

Mutta eihän me siitä mihinkään päästy, kun yli-innokkaat fanitytöt pörräsivät ympärillä. Nyt kun ne tiesivät minun seurustelevan Yoongin kanssa, ne eivät päästäisi minua hetkeksikään silmistään.

"Väistäkää, väistäkää", turvamies toisteli kyllästyneellä äänensävyllä, työntäen nuoria tyttöjä mahdollisimman kevyesti käsivarrellaan pois tieltä. "Mitä te vielä seisotte siinä, tulkaa jo!"

Lähdettiin kävelemään sen isokokoisen, ehkä jopa vähän pelottavan turvamiehen perässä. Mun sydän heitti voltin, kun mä tajusin, että todennäköisesti Yoongi oli pyytänyt sitä hakemaan meidät.

Kuulin, miten Jungkook ja Taehyung supattelivat jotain takanani. Taehyungin niistelystä päätellen tämän kyynelkanavat olivat jälleen avautuneet vesiputouksen tavoin.

Käännyttiin oikealle, ja siinä se sitten jo seisoikin. Käytävän päässä ylisuuri valkoinen t-paita päällään, hiestä märät hiussuortuvat yhä liimaantuneina otsaa vasten. Mä meinasin purskahtaa välittömästi itkuun, kun Yoongi hymyili tuttua turvallista hymyään, ja lähti kävelemään mua kohti.

Pinkaisin juoksuun, avasin käsivarteni ja lopulta hyppäsin Yoongin lämpimään syleilyyn. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin, kun sain painaa pääni rakkaani rintaa vasten, tuntea tämän hengityksen, ja vain olla siinä. Jungkook vislasi parin metrin päässä ja Taehyung itki. Minäkin itkin. Ja Yoongikin taisi pari kyyneltä vuodattaa, ainakin niistä hiljaisista nyyhkäyksistä päätellen. Se silitti mun hiuksia hellästi ja mä takerruin siihen yhä tiukemmin, kuin peläten, että se katoasi siitä taas johonkin.

"Kaikki on nyt hyvin, rakas", Yoongi kuiskasi lempeästi, suukottaen kyynelistä märkää poskeani. "Nyt otetaan aikaa meille."

Mä kohotin katseeni valkoisen paidan uumenista, ja painoin huuleni Yoongin omille. Sydän hakkasi villisti ja perhosia lenteli vatsassa.

"Mä en päästä sua enää ikinä menemään", pihahdin kyynelteni seasta. "Rakastan sua niin hitosti."

"Shh, kaikki on nyt hyvin, kultapieni", Yoongi rauhoitteli.

Jonkin aikaa me vain seistiin siinä. Mä itkin ja itkin, en mä pystynyt lopettamaan. Kaikki ikävä purkautui kerralla ulos.

Lopulta mä sitten kuitenkin rauhoituin, ja Taehyung lähestyi tärisevin askelin Yoongia. Se mittaili jätkää katseellaan, aivan kuin epäillen oliko kyseessä aito vai joku halpa väärennös.

"Sä olet varmaankin Taehyung", Yoongi sanoi reippaasti, ja ojensi kätensä brunettea kohti. "Kiva tavata. Jimin on puhunut susta paljon."

Siinä vaiheessa Jungkook joutui kaivamaan nenäliinapaketin esiin, sillä Taehyung liikuttui liikaa. Minä rutistin sitä oikein lujaa, ja pahoittelin etten ollut kertonut aiemmin. Tai no, olinhan minä yrittänyt.