Instagram pt. 2 ➳ yoonmin ✔

021 ; sudokuja neljältä aamuyöllä

- Kahdeskymmenesensimmäinen luku -
Sudokuja neljältä aamuyöllä

varoitus: tämä luku sisältää taas tarpeettoman paljon rumaa kielenkäyttöä.

» Jiminin nk «

Matka tuntui vähintään ikuisuudelta. Katselin ohikiitäviä keväisiä metsämaisemia ja uppuduin syvälle ajatuksiini.

Toukokuu lähestyi uhkaavasti loppuaan, mikä tarkoitti että kiertueen alkaminen oli päivä päivältä lähempänä. Tuntui siltä, että aika kiiti eteenpäin kuin luotijuna. Olin ylpeä poikaystävästäni ja hänen saavutuksistaan, mutten voinut poistaa sitä faktaa mielestäni, että seurustelu taviksen kanssa olisi ehkä kuitenkin kivempaa ja ennen kaikkea helpompaa.

Kun juna vihdoin pysähtyi, ankeat ajatukset karisivat pois. Oli aika nauttia huoletta viikonloppu ja kelailla sitten tulevaisuutta.

Lähdin juoksujalkaa kohti studiota, missä Yoongi kertoi olevansa. Jännitys kupli vatsassani ja hymy nousi väkisin väsyneille kasvoilleni.

•

Kun pääsin studiolle, kävin suutelemassa ja halaamassa nopeasti Yoongia, mutta muuten pyrin pysyttelemään poissa tieltä. Tunsin Hoseokin piinaavan katseen tunkeutuvan jatkuvasti lävitseni, enkä pitänyt siitä ollenkaan. Luulisi hänen keskittyvän kaikkeen muuhun kuin ihmiseen, jota vihasi yli kaiken.

Pääsimme lähtemään kotiin vasta reilusti yli puolenyön aikoihin. Minua väsytti armottomasti ja pääni valui jatkuvasti Yoongin olkapäälle, meidän matkustaessa kohti kotia.

"Yritä pysyä vielä hetki hereillä", Yoongi sanoi hiljaa. "Ollaan kohta perillä." En jaksanut vastata, mumisin vain jotain epäselvää vastaukseksi. Vanhemman sormet seikkailivat hiuksissani, ja se teki olostani turvallisen kaupungin melun keskellä.

Kun pääsimme perille, laahustin suorinta tietä makuuhuoneeseen. Silmäluomeni tuntuivat raskailta; aivan kuin ne olisivat painaneet monta sataa kiloa.

En edes pessyt hampaita tai vaihanut yöpaitaa, vaan kömmin suoraan lämpimän peiton alle ja suljin silmäni.

•

Heräsin keskellä yötä hirvittävään päänsärkyyn. Ohimoani vihloi niin lujasti, että pelkäsin pääni räjähtävän minä hetkenä hyvänsä. Nousin istumaan ja vilkuilin ympärilleni: huone oli pilkkopimeä ja yöpöydällä olevan digikellon viisarit osoittivat neljää aamuyöllä.

Huomasin, ettei Yoongi ollut vielä tullut nukkumaan. Hetken kelasin, missä hitossa jätkä oli keskellä yötä, mutta lopulta painoin pääni tyynyyn ja yritin saada uudestaan unen päästä kiinni.

Pyörin sängyssä ja vaihtelin asentoa, mutta uni ei enää tullut. Päätäkin jomotti niin ikävästi, että teki mieli alkaa parkumaan.

Lopulta päädyin ratkaisuun, että kävisin kysymässä särkylääkkeen. Nousin ylös ja lähdin hoipertelemaan ovea kohti. Oloni oli suoraan sanottuna kammottava.

Huoneen ovi oli jäänyt raolleen. Kuulin hiljaista puhetta sen toiselta puolen, ja tunnistin yhden äänistä kuuluvan Yoongille. Pysähdyin, ja jäin kuuntelemaan mistä henkilöt keskustelivat tähän aikaan yöstä.