Hän Näki Minut

4.

"DANIEL, EI HELVETTI! TÄÄ OLI VIKA JA TÄRKEIN ÄÄRIVIIVA! YMMÄRRÄTKÖ MITÄ SÄ JUST TEIT?!" Kysyn järkyttyneenä. Daniel vain hymyilee huvittuneena katsoen välillä minua ja välillä vihkoani. Pilalle mennyttä piirrustustani. "Sori!" Tämä naurahtaa ja pörröttää hiuksiani.

Heti, kun tämä tajuaa mitä oli tekemässä hän vetää kätensä pois. Istun maassa, kukkaruukkujen seassa vieressäni Daniel, DANIEL. Tunnen, kuinka saamme kaikkien katseet meihin. Se ei ole hyvä, ei ollenkaan hyvä.  Vieressäni seisovan pojan sisarukset katsovat meitä kylmästi ja samalla heidän kasvoiltaan paistaa puhdas järkytys. En tiedä mitä sanoa, joten yritän päästä kiusallisesta tilanteesta pois kysymällä:

"Umm... Paljonko meillä on aikaa?" kysyn lähes kuulumattomalla äänellä. Silti Daniel näytti kuulleen sen ja vilkaisee ranteessaan kiiltävää kallista kelloa. 

"Noin 15minuuttia. Mutta ei hätää, koska keräsin kasveja samalla, kun sä istuit täällä." Poika vastaa ja katsoo kaukaisuuteen, toiselle puolelle hallia jossa muut ovat. Nyökkään hiljaa ja nousen ylös katsellen edelleen piirrustustani. Siitä tuli muisto, ensimmäinen muisto Danielin kanssa, ajattelen. 

Kun 15minuuttia on kulunut palaamme takaisin muiden luo odottamaan opettajaamme. Daniel palaa kiireesti sisarustensa luo ja he alkavat heti selittämään tälle jotain kiivaasti vihaiset ilmeet kasvoillaan, kun minulle aloitetaan kiusoittelemaan tapahtuneesta.

"No, mitäs siellä tapahtui kun niin huusit?" Luukas alkaa heti kyselemään ärsyttävä virne kasvoillaan. Tyydyn vain mumisemaan jotain epämääräistä vastaukseksi ja annan kiusoittelun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

***

Kotona, harvinaista kyllä isä on jo tullut töistä. Hän lukee päivän lehteä vieressään sininen kahvikuppi. Huomaan tämän myös miettivän jotain erittäin vakavasti, sillä otsan iho on kurtistunut muutamalle rypylle. Hän kuitenkin havahtuu, kun tervehdin häntä ja astun keittiöön juomaan lasin vettä.

"No, millainen oli koulupäivä?" Isä kysyy ja minua alkaa hymyilyttämään. Istun häntä vastapäätä ja kerron tärkeimmät kohdat, jättäen tietysti tilanteen Danielin kanssa pois. Sitä en hänelle tulisi koskaan kertomaan. Tai jos tulisin, en ainakaan vielä. 

Myöhemmin iltapäivällä  kuulen vaimeaa huutoa huoneeseeni. Aluksi en edes kiinnittänyt asiaan huomiota, sillä ajattelin siellä olevan vain jotain isän kavereita katsomassa urheilua. Pian huoneeni oveen kuitenkin koputetaan ja heti perään ovi raottuu hieman.  "Mä tässä pohdin, että jos mentäisii siihen läheiseen ravintolaan syömään? Muistatko sen? Oon vähän laiska tänään tekee ruokaa enkä viittii sua laittaa tekee sitä taas." Isä sanoo ja mietin mitä ravintolaa hän tarkoittaa, kunnes äkkiä muistan. Lapsena siellä tuntui aina olevan maailman suurimmat piiraat ja parhaat tarjoilijat. Leikin hiedän kanssaan usein, kun odotimme ruokaa. 

Kaarramme tyhjään ravintolan pihaan ja hyppään ulos autosta innoissani liukastuen melkein sateen kastelemiin lehtiin. Toivon, että se mukava myyjä, Katri olisi vielä töissä täällä ja että hän tekee vielä piiraita. On tietenkin erittäin todennäköistä, että lapsuuden suosikki myyjäni ei ole töissä, sillä onhan edellisestä vierailustani ainakin kymmenen vuotta. 

Toiveeni kuitenkin toteutuu ja hän on edelleen töissä. "Matias!" hän huudahtaa ja kaappaa minut lämpimää halaukseen heti astuttuani sisään. Halaan varovasti takaisin ja tervehdin iloisesti. Päästyäni tämän suuresta halauksesta, otan tuolin isäni valitseman pienen pöydän toiselta puolelta istuen siihen ja alkean silmäilemään pöydällä levänyttä ruskeakantista ruokalistaa. 

Hetken kuluttua tilauksestamme höyryävät ruokamme tuodaan pöytään. Itselleni tilasin herkulliselta näyttävää härkäpapukastiketta ja spagettia, joka myös tuoksui taivaalliselta. Isä puolestaan tilasi jotain lihaa ja hämmästyi kovin, kun kerroin olevani nykyään kasvisyöjä.  

Ruoka oli valehteematta parempaa, kuin edes uskalsin muistaa. Eivätkä piirakatkaan olleet niin pieniä, kun pelkäsin. Niiden maku palautti paljon muistoja mieleeni vihreä seinäisestä, hieman hämärästä ja kulahtaneesta pienestä kuppilasta, jossa leijaili aina rasvan ja savukkeiden kitkerä haju. 

Julkaistu alunperin 4.6.2018