Mä muistelen sun viimeistä päivää
Sitä päivää kun sä jätit meidät tänne keskenään
kun jätit meidät itkemään
Nostattaa silmiin kyyneleet
Edelleen
Aikaa ei Kuolema mittaa
Se on Hänelle loputonta
Kuolemalle aika on ajatonta
Ja sen tuhlaaminen rajatonta
Parempi olla muualla kuin jatkuvassa kivussa
Mut vika oli minussa
En ollut tukena tai kontaktissa
Kai olin vaa nii shokissa
Siitä kaikesta mitä elämä eteen toi
Kun se toi sitä mitä vähiten toivoi
Kuolemaa ja surua
Mutta kai niissä on omakin kauneutensa
Oot nyt rajan toisella puolella
Universumin loppumattomassa kiertokulussa
Josta kaikki alkaa
Ja johon kaikki palaa
Ja josta kaikki alkaa alusta
Ja se jatkuu loputtomiin
Koska
Kuolemalle
Aika
On loppumaton luonnonvara
YOU ARE READING
Itsetuhoisuuden käsikirja
PoetryRöökari,alkoholisti,ihmisvihaaja...nimikkeitä kyllä löytyy Ei ihan sen kilteimmän naapurintytön säälittäviä ajatuksia elämästä (ja miksei kuolemastakin) Mun värikynät vietiin pois,Siks mun elämä on nii mustavalkoista.
