Takana suljettujen ovien

Ensimmäinen nuorten osaston jakso 3

Oli rauhallinen sunnuntaipäivä. Odotin olotilassa kaverini saapumista. Jännitin tulevaa näkemistä. Olin ollut yhteydessä häneen vain tekstiviesteillä tapahtuneen jälkeen. Sydän hakkasi lujaa ja korvani rekisteröivät pienetkin äänet. Olin valppaana.

"Täällä olis sulle vieraita!" naishoitaja ilmoitti. Kaverini oli saapunut äitinsä ja minun äitini kanssa. Halasin kaveriani ensimmäisen kerran koko kaverisuhteemme aikana. Halaus vaikutti aidolta ja välittävältä, mutta en ollut mikään haliekspertti joten en voinut sanoa varmaksi. Kaverin äiti halusi myös halata. Hän puristi erittäin kovaa. Kovempaa kuin kukaan aikaisemmin.

Edes mun äiti ei oo koskaan halannut mua näin. Tältäkö välittämisen kuuluisi tuntua? Mä niin haluisin välittävät vanhemmat, mutta mun vanhemmat vaan haukkuu ja kohtelee epäoikeudenmukaisesti. Nytkin äiti ja isä on esittänyt niin puhtaita pulmusia hoitohenkilöitten edessä. Tietäispä noi vaan minkälaisia ne on kotona.

Mentiin kaverin kanssa huoneeseeni. Kaveri oli salakuljettanut minulle karkkipussin. Piilotin sen vaatekaappiini. Huoneissa ei saanut pitää ruokaa kuin vain viikonloppuisin, mutta tiesin säästäväni osan karkeista alkuviikolle, joten oli parempi piilottaa ne karkit. Juteltiin jotain turhanpäiväistä ja rentoa. Ei keskusteltu ollenkaan koko tapahtumasta ja osastojaksosta. Olin ihan tyytyväinen, koska en halunnut avautua kamalista tunteistani edelleenkään kenellekkään. En edes parhaalle kaverilleni. No, ei hän ollut mikään maailman paras kaveri, mutta hän oli ainoa joka sieti läsnäoloani, joten koitin pysyä hänessä kiinni. Hän kohteli minua välillä kuin kasaa paskaa, mutta en halunnut jäädä yksinkään, joten koitin ohittaa ilkeät kommentit.

Vierailuaika kului liian nopeasti. Kaverini lähti äitinsä ja minun äitini kanssa. Minä jäin viettämään tylsää osastoiltaa. En osallistunut muiden nuorten keskusteluun, vaikkakin kuuntelin tarkasti. Joku sai nauruhepulin telkkarin maitomainoksesta. Aika kului hitaasti mutta rauhallisesti.