Kun Nadja herää komastaan hänen maailmansa on sortunut hänen ympärillään. Katoamiset jatkuvat Beroonissa joten Nadja alkaa selvittämään Beroonin synkkää salaisuutta.
Nadjan muodonmuuttaja (karhu) poikaystävä Ash piilottelee selvästikin Nadjalta a...
Vallu tuijotti minua hiljaa surullisesti, kun avasin silmäni. Se näki läpi mun valheellisesta positiivisuudesta, koska sekin oli juuri menettänyt äidin ja Joffreyn.
"Nadja. Sun täytyy nyt ymmärtää tää: sun äiti tai pikkuveli ei tuu takas ja sun pitää päästää niistä nyt irti. Tää sun 'kaikki on hyvin' kupla on pakko puhkaista ettet sä jää sen sisään jumiin." Vallu sanoi ja puristi minun kättäni. "Vaikka se kuinka sattuis niin sun pitää hyväksyä totuus."
Tunsin pienen kyyneleen nousevan silmäkulmaani ja juuri kuten Vallu sanoi niin se kuvitteellinen kupla puhkesi. Kaikki mitä oli viimeisen kuukauden aikana tapahtunut kaatusi päälleni kuin hauras tiiliseinä jonka rakenteet viimeinkin petti.
Jokaikinen traumaattinen tapahtuma: kuoleminen, herääminen ruumishuoneella, äidin ja pikkuveljen kuolema, Vallun löytäminen kesken itsemurha yrityksen ja tieto yhä kadonneista tytöistä. Niin paljon oli tapahtunut niin pienessä ajassa.
Muutamassa sekunnissa minä itkin kovempaa kuin ikinä. Minä halasin Vallua, kuin kelluketta keskellä merta joka suojeli minua hukkumiselta. Koska sehän Vallu oli minulle siinä hetkessä: ainoa normaali asia entisestä elämästäni.
Miten näin paljon pahaa voi käydä yhdelle ihmiselle? Miten minun oletetaan selviävän tästä? Entä jos en pysty siihen?
"Miksi tämä kävi meille?" Kysyin noin puolen tunnin kuluttua, kun kaikki kyyneleeni oli käytetty, silmäni olivat itkemisestä punaiset ja päätäni särki.
"Kumpi minulla olisi vastaukset kaikkiin kysymyksiisi, mutta minä en tiedä." Vallu sanoi surullisesti ja silitti kädellään selkääni rauhoittavasti.
Poskeni olivat märät joten Vallu ojensi minulle nenäliinan. Hänkin oli itkenyt.
Vielä hetken me istuimme autossa tuijottaen tietä. "Laita turvavyösi kiinni." Vallu käski ja suoristui takaisin penkilleen ottaen paremman ajo asennon. "Mennään kotiin."
Kotiin päästessämme oli aivan hiljaista. Menin yläkertaan ja otin kuuman suihkun. Juuri sitä minä tarvitsin.
Heitin ylleni normaalin paidan ja shortsit. Laitoin jalkaani töppöset joissa luki pillow talk ja tein nopean ilta rutiinin naamalleni. Nappasin vielä koukusta silkki 'takin'.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kipitin lakertaan ja istuin Vallun viereen sohvalle. Vallu tuijotti televisiota vaikkei se edes ollut päällä. "Vallu." Sanoin hiljaa ja Vallu hätkähti takaisin ajatuksistaan. "Tule. Meidän pitää syödä jotain." Sanoin ja ohjasin Vallun keittiöön jossa tein meille molemmille leivät ja kuholliset muroja.
Tiesin, että ainekin nyt toistaiseksi elämäni olisi tälläistä: vuorotellen Vallu ja minä pidämme toisistamme huolta. Autossa Vallu rauhoitteli minua ja antoi minulle tukea. Nyt minä muistutin Vallua syömisestä.
Iltapalan jälkeen me menimme yläkertaan ja oman huoneeni sijaan minä lösähdin äidin ja Vallun sängylle makaamaan äidin puolelle. Tyynyllä tuoksui vielä äidin hajuvesi joten sillä välin, kun Vallu kävi suihkussa, minä nukahdin.
