Mä en ole esine

Liukkaria

Kuulen askelia ja olen varma, että nyt viimeistään mut tullaan hakemaan, mutta se on vain Carter.

"Toin sulle vaihtovaahteet ja sen sun hammasharjan", se äyskähtää töykeästi, heittää vaatekasan ja hammasharjapaketin lattialle ja lähtee.

Näytän keskisormea sulkeutuneelle ovelle. Käyn kokeilemassa, onko ovi auki. Ei se ole.

"Carter!" mä huudan ja se tulee vihaisen näköisenä ovelle.

Sillä taitaa olla huono päivä.

"Mä haluan vessaan", ilmoitan ja se avaa oven niin, että mä pääsen sen ohitse.

Otan hammasharja paketin mukaan. Carter ohjeistaa mut vessan ovelle ja seuraa kokoajan tiukasti perässä.

Se katsoo tarkkaan, kun menen vessaan ja suljen oven.

Otan jonkun hammastahnan yläkaapista ja pesen hampaani huolellisesti. Heti parempi.

Tutkin kaappeja, mutta löydän vain vanulappuja, vanupuikkoja, laastareita ja menkkasiteitä.

Onkohan Carterilla miesmenkat?

Työntelen tavaroita sivummalle nähdäkseni jos niiden takana on jotakin.

Niin siellä onkin, muttei mikään mitä hyödyttäisi pakenemiseen.

Mä en ehkä saa itseäni ulos täältä kahdella paketilla kortsuja ja liukuvoiteella.

Ellen rupee antamaan itseäni vapautta vastaan, joka ei hirveämmin houkuta.

"Mitä sä pengot?" Carter kysyy vihaisen kuuloisena oven takaa.

"En mitään", valehtelen nopeasti ja suljen kaapin oven mahdollisimman hiljaa.

Piilotan liukuvoiteen mun paidan sisään.

Kun joudun takaisin kellariin, alan toteuttaa suunnitelmaani.

Kokeilen vielä ovea, mutta se on kiinni.

Pursotan ja levitän liukuvoidetta oven eteen. Sen jälkeen istun patjalle ja odotan.

Nyt Colin tai Carter kaatuisi siihen ja mä pääsisin livahtaa ulos.

Kohta kuulen kun portaat kävellään alas ja Carter avaa oven.

Se kattoo ensin mua ja sitten lattiaa.

"Ens kerralla piilota liukkari purkki", se toteaa virnistäen, sillä on lautanen kädessään.

Vittu.

Mä tajusin just, että mulla on liukuvoide mun vieressä. Suoraan sen näkyvillä.

Se jättää oven auki ja mä tuskin uskallan hengittää kun kuulen sen kävelevän portaat ylös.

Nyt on mun tilaisuus paeta.

Ryntään oven suuhun, mutta unohdan liukuvoiteen ja kaadun rähmälleni lattialle.

Kuulen askeleita, kun Carter tulee takaisin ja yritän nousta ylös.

Kaadun uudestaan.

Nostan katseeni ja Carter virnuilee mulle.

Sillä on vesiämpäri kädessään.

"Nyt huuhdotaan ylimääräset asiat pois", se ilmoittaa vittuillen ja kaataa vedet mun niskaan.

Tuijotan sitä murhaavasti. Se jätti oven ihan tahallaan auki.

Se lähtee hakemaan lisää vettä, tällä kertaa mä alistun mun kohtaloon ja makaan vaan siinä.

Möyrin varovasti pois liukuvoiteen keskeltä ja nousen seisomaan, kun olen turvallisen välimatkan päässä.

Carter tulee täytetyn vesiämpärin kanssa. Sillä on kädessään kaksi harjaa ja se heittää toisen niistä mulle.

Se osuu jalkaani ja tippuu lattialle.

"Autat mua pesemään ton liukkarin pois niin saat ruuan sen jälkeen", se sanoo. Kumarrun ottamaan harjan maasta.

Ikuisuuden kuluttua, lattia ei ole enää liukas.

Carter ottaa ämpärin ja harjat. Se vie ne ylös ja sulkee oven perässään. Mä kokeilen ovea, mutta tietenkin se on lukossa.

Carter tulee takaisin ja ojentaa mulle haarukan ja lautasen.

Istun patjalle niiden kanssa ja se istuu mun viereen.

"Eikö veistä?" mä kysyn.

Veitsi pitää olla aina, alkuruokaveitsi ja pääruokaveitsi erikseen. Paitsi tietysti jos on keittoa.

Se pudistaa päätään.

"Eikö alkuruokaa tai jälkkäriä?" mä kysyn hämmentyneenä. Mä en ollut tottunut tälläseen.

Se pudistaa taas päätään.

"Missä salaatti?" mä kysyn seuraavaksi ja siirtelen ruokaa lautasellani.

"Ei ole", se toteaa virnuillen."Pääset kokeilee makaronia ja jauhelihaa pelkästään", se sanoo.

Mä siirtelen ruokaa mun lautasella. Syön kaiken irvistäen.

"Syöttekö te aina tälläsiä?" mä kysyn.

Mulla tekee niin mieli meidän kokin mureketta, joka tehdään salaisella reseptillä. Se on tajuttoman hyvää.

Toisin kuin tämä mössö.

"Se on halpaa", Carter toteaa välinpitämättömästi ja ottaa lautasen multa.

"Voiko huomenna olla pihviä?" mä kysyn, vaikka luultavasti en ole täällä enää huomenna.

Carter naurahtaa huvittuneena.

"Liian kallista", Carter selittää ja nousee ylös.

"Mulla on kauhea jano", valitan.

"Mä tuon sulle vesipullon", Carter ilmoittaa ja häipyy ulos ovesta.

Kuuntelen askeleet ja kokeilen ovea. Ei mitään.

Peräännyn takaisin patjalle ja odotan että Carter tulee.

Kuluu hetki, kunnes kuulen askeleet.

Carter tulee antamaan mulle vesipullon ja vilkaisee sitten liukuvoidetta lattialla.

Se kävelee ihan mun lähelle. Se kyykistyy niin, että sen kasvot ovat samassa tasossa mun kasvojen kanssa.

Mä tuijotan sitä sen vihreisiin silmiin ja se tuijottaa takaisin.

"Jos sulla tulee tylsää, niin huuda mut. Eiköhän me jotain jännitystä keksitä, kun täällä on jo liukkariakin valmiina", se kuiskaa flirttailen.

Mä tuijotan sitä hämmentyneenä, kun se vain nousee ja kävelee pois. Se sulkee oven perässään.

Räpyttelen silmiäni.

Ei mulle epäselväksi jäänyt, mitä se 'jännitys' sisältäisi. Siitä huolimatta, mitä vittua?

Menen kokeilemaan ovea, vaikka tällä hetkellä mua ei se rehellisesti sanoen kiinnostakaan.

Se ei aukea ja istuudun patjalle.

Mitä vittua?