Merkitse mut

Luku 21 [Reetu]

Vaikka mä heräsin, luulin näkeväni edelleen unta. Mun sylissä nukkui nimittäin Sake, jonka mustat hiukset aamun väsynyt aurinko sai kylpemään miljoonassa kimaltelevassa hiukkasessa. Olin haudannut kasvoni sen niskaan ja kietonut käteni sen ympärille ja oli hilkulla, etten vetäissyt itseäni pois sen luota. Melkein kuin en vieläkään uskaltaisi uskoa onneani todeksi.

Kun lopulta sain herätettyä itseni kunnolla sarastavaan lauantaihin, Sakekin oli jo ehtinyt avata tummat silmänsä. Se kierähti muhun päin suikaten unisen suukon mun suupieleen.

"Huomenta", se mumisi.

"Huomenta", vastasin ja annoin itseni upota taas tuttuun kuplaan, jossa maailmassa ei ollut muita kuin mä ja Sake.

Hiljalleen muistot eilisestä palautuivat taas selkeinä mieleen. Äiti oli ollut pelkästään onnellinen kun olin hakenut Saken takaisin meille, ja pyydellyt Sakelta vuolaasti anteeksi faijan käytöstä. Isää ei pahemmin näkynyt enää sinä iltana, ehkä koska se oli sulkeutunut porukoiden makkariin ja me paettiin yläkertaan mun huoneeseen. Jotenkin vaan aika oli kulunut naurettavan nopeasti, ja vasta mutsin tullessa ylös kellon lyödessä kahtatoista me tajuttiin, miten myöhä oli. Toisin kuin viime kerralla Saken hiippaillessa meillä keskellä yötä, nyt se sai jäädä yöksi ja ihan luvan kanssa.

Musta tuntu helvetin hyvältä maata siinä Saken vieressä, lepuuttaa kättä sen rennosti kohoilevalla paljaalla kyljellä ja nähdä miten sekin laskeutui unimaailmastaan tähän todellisuuteen. Hetken makoiltuamme Sake nousi istumaan, naksautti niskansa ja pörrötti tukkaansa kääntäen katseensa mun silmiin. Unihiekkaisenakin se näytti upealta, ehkä jopa suloisemmalta kuin yleensä.

"Saanks mä mennä suihkuun? Vai mitä kello on?"

"Se on jo kymmenen, mee vaan", mä nyökkäsin.

Heitin sille kaapista kaivamani pyyhkeen ja opastin tien kylppäriin. Saken mentyä mäkin venyttelin ja nousin ylös siistimään huoneeni yleisilmettä. Olin juuri saanut sängyn pedattua ja olin avaamassa ikkunaa, kun oveen koputettiin ja vastausta odottamatta sisään astui mutsi. Se ei ollut vielä meikannut, mutta näytti ripsenpidennystensä ja tatuoitujen kulmakarvojensa vuoksi silti raikkaan huolitellulta.

"God morgon", se tervehti käyden peremmälle.

"Morgon", tervehdin ja istahdin sängylle.

"Miten teillä meni yö?"

"Hyvinhän meillä", totesin.

"Onko Sake suihkussa?"

"Joo, meni just äsken."

"Sitten kun ootte molemmat valmiita niin tulkaa tonne alas aamupalalle, syödään koko perhe yhdessä", mutsi ilmoitti päättäväisesti.

"Ootsä nyt ihan varma?" kysyin epäilevästi, eilinen vielä kirkkaana mielessä.

"Oon käskenyt Ottoa pyytämään anteeksi. Ei se nyt toista kertaa töppää, puhuttiin tästä sen kanssa eilen."

"No okei, ihan sama", myönnyin.

"Kiitos, Reetu", äiti sanoi huojentuneen kuuloisena vaikka eihän faijan edes multa pitänyt pyytää anteeksi, vaan Sakelta.

Ovi sulkeutui ja yllättävän pian mutsin lähdön jälkeen ovesta astui Sake, jolla oli pyyhe lanteilla ja jonka kiharat hiukset kiiltelivät nyt kosteina. Vetäisin sen nopeaan suudelmaan (kuka muka pystyy vastustamaan puolialastonta Sakea) ennen kun kipaisin itse suihkuun.

Kymmenen minuutin kuluttua mä ja Sake saavuttiin alakertaan freeseinä ja valmiina ottamaan vastaan faijan selittelyt. Lilja ahtoi muroja kupuunsa pöydän päädyssä, äiti pilkkoi banaania puuroonsa ja faija siemaili mustaa kahvia Aftonbladetia selaillen. Mä rykäisin melkein vahingossa jotta ne kuulisivat meidän tulon, vaikka eihän siihen ollut mitään tarvetta. Istahdin itse faijaa vastapäätä ja päästin Saken Liljan viereen, koska tiesin että se oli sille sata kertaa mukavampi ruokailupaikka.