Luku 9 [Reetu]

7.4K 482 213
                                    

Heräsin kaamean darran ja jyskyttävän päänsäryn kera. Ensimmäiseksi noustuani ylös juoksin laattaamaan vessanpönttöön. Mulla oli ihan kauhea olo, eikä kaikki siitä johtunu vaan alkoholista. En ees muistanut miten olin edellisiltana päässyt himaan, mun filmi tuntui loppuvan siitä hetkestä kun olin kääntyny pois Saken luota ja melkeen törmänny Hetaan. Ulos päästyäni muistan vaan että kyyneleet oli valunu avoimesti mun poskilla. Vaikka en muistanu koko illasta muutenkaan kun pieniä pätkiä sieltä täältä, muistin kyllä tärkeimmät yksityiskohdat. Alun uudet ihmiset, sitten mun purjehduskaveriin Sonjaan törmäämisen, äkillisesti iskeneen yksinäisyyden tunteen ja lopulta Saken. Mun ajatus ei suostunut kulkemaan pidemmälle nyt kun olin taas palauttanu Saken kasvot mun mieleen, vaan mun mieli vaan junnasi meiän suudelman ympärillä. Se oli siis oikeesti sittenkin halunnu mua.

Ja mä, vitun idiootti, olin vaan jättänyt sen ja lähteny pois. En vieläkään voinu uskoo, et mulla oli ollu edes senkään verran itsehillintää. Kun mä olin vastannu Saken suudelmaan, mä olin hetken pelänny etten mä ikinä pääsis lähtemään sen luota. Sen jälkeen olin nopeesti todennu etten mä edes halunnu. Sake vois vaikka pitää mua luona orjanaan ja mä vaan palvoisin sitä ja sen huulia. Mä olin oikeesti tuntenut sen lihakset mua vasten, mä olin oikeesti saanu liu'uttaa mun käsiä sen kaulalla ja rinnalla ja hiuksissa. Mun oli työlästä päästä mun ajatuksissa eteenpäin, kun pystyin yhä haistamaan sen tuoksun mun käsissä. Kun se ensimmäisen kerran oli laskenu huulensa mun huulille, olin saman tien tajunnu olevani homo. Gay for Sake. Se oli saanu mun sydämen tykyttämään niin ku ei kukaan - muija tai jätkä - ennen. Ja siks mun känninen mieli oli pakottanu mut reagoimaan niin ku mä olin tehny, työntäny sen pois vaikka se oli vaikeinta mitä ikinä oon tehny - ja kääntymään.

Mun oli pakko saada aamusafkaa ennen kun pystyisin jatkamaan asian miettimistä ja mun omaa törppöilyä. Kun tulin alakertaan yhdentoista maissa, faija oli tukehtua kahviinsa.

"Villi yö eilen vissiin?" se kysyi.

Rynnistin peilille pelätäkseni kuollakseni fritsuja, mutta thank god kyse ei ollut mistään sellaisesta. Näytin vain erittäin kuolleelta. Mulla oli järkyttävän mustat silmänaluset jotka oikeen loisti mun haudankelmeistä kasvoista, tukka niin sekaisin että sen kampaamiseen saattaisi kuulua ärräpäitä ja huulet ihan halkeilleet ja puhki purrut, ilmeisesti unissani olin aiheuttanu sen vahingon ittelleni. En nähnyt Liljaa missään lähettyvillä, joten uskalsin kiroilla turvallisesti.

"No men helvete", naurahdin ilman huumorin häivettäkään ja äänenikin kuulosti siltä kuin olisin tupakoinut koko elämäni ja sen jälkeen ollut käyttämäntä ääntäni pariinkymmeneen vuoteen.

"Ta vatten, pojken", se hymähti ja taputti mua sen ohi kävellessään selkään.

Etpä paljoa taputtelis jos tietäsit mitä tein viime yönä, ajattelin. Haukattuani sen mitä jaksoin keittiön kaapeista riipiä, tiedustelin missä Lilja ja mutsi olivat.

"Lähti taas sinne leikkipuistoon", faija kertoi ja käänsi vain sanomalehdestään sivua.

Kun toivomaani Liljaa ei himassa näkynyt, mun oli pakko imeä voimaa jostain ennen kuin hajoaisin itteni ja pääni kanssa kokonaan. Päätin soittaa Kristianille. Mun ääni oli edelleen tukkoinen ja darrainen, mutta sentään olin jaksanut käydä jo suihkussa pesemässä (vastahakoisesti) Saken ja röökin tuoksun pois musta, vaihtanut vaatteet ja siivonnut mun pienen huoneeni.

"Moikka, hei et viittis tulla käymää nopeesti?" kysäisin puhelimessa.

"Kiva ku soitit, ei mul täs sen kummempaa oo menos, oon siel viiden minsan pääst."

Kun frendi asui viereisessä talossa, siinä oli etunsa. Kristian oli meillä nopeasti ja faija moikkasi sitä laiskasti, ennen ku sulkeuduin mun oman oven taakse sen kanssa. Kristian tuns meidän talon ku omansa eikä kaivannut esittelyjä minkään suhteen. Ei munkaan, muistutin itelleni, luultavasti se ties jo. Keräsin pienen, naurettavan hetken rohkeutta ääneeni ja istuin sängylle sen viereen. Suljin silmät, unohdin faijan alakerrassa ja aattelin vaan Sakea. Mun tunnustus tuli sen ansiosta ulos nopeesti.

Merkitse mutWhere stories live. Discover now