Merkitse mut

Luku 15 [Reetu]

Lähdin koulusta niin kevyin askelin että pelkäsin lähteväni lentoon. Mun sisällä kupli ihan tajuton ilo. Kristian ja Daniel käveli mun vierellä enkä oikein tiennyt olisiko mun pitänyt kertoa Danielillekin miksi mä virnistelin niin vitun typerästi. Toivottavasti se luuli että olin iloinen aurinkoisen sään takia... Kristianilla oli varmaan omat aavistuksensa, koska se silmäili mua sen verran tyytyväisen näkösenä, mutta päätin kuitenkin pitää asian omana tietonani niin kauan kun Daniel oli meidän messissä. Siinä jätkässä ei ollut mitään vikaa, se oli ihanan rento ja hyvää seuraa, mutta tuntui toisaalta myös epäreilulta kertoa sille mutta ei muille kundeille. Ehkä pamauttaisin sen vain kasuaalisti esille jossain kemuissa tai koulun ruokalassa, en mä sitä kuitenkaan jaksanut alkaa piilottelemaan. Hei jätkät, mä muuten seurustelen Sake Parkkosen kanssa. Eikä pojat mulle nyt suuttuisi vaikka mä aluks kertoisinkin vaan Kristianille, kaikki tiesivät että mä ja Kristian oltiin oltu parhaita frendejä since forever ja meillä oli erityinen side.

"Thank god det är fredag i morgon", pysähtyi Daniel sanomaan kun saavuimme mun ja Kristianin talojen eteen.

"No älä", totesin. Tällä viikolla on tapahtunut ehkä enemmän ku mun koko elämäni aikana yhteensä, ajattelin huvittuneena.

Olin jo uppoutunut kuvitelmiini rauhallisesta kotiviikonlopusta ja ehkä Saken näkemisestä, kun kuulin Kristianin kysyvän Danielilta jotain kauhistuttavaa.

"Oliks sulla ne bileet siis lauantaina?"

Kirosin melkein ääneen, mutta onnistuin nielaisemaan fan ocksån viime tipassa. Lauantai-ilta himassa Netflixin ja ruuan kanssa näytti vaihtuneen kertaheitolla rälläykseen. Ilmeisesti en ollut vain kuunnellut kunnolla Danielin juttuja aikaisempina päivinä... olisin voinut säästyä mojovalta yllätykseltä.

"Hei joo! Puhutaan viel huomenna siitä monelta voitte tulla ja näin", sanoi Daniel.

"Onks paljonki porukkaa tulossa?" tiedustelin, koska arvasin että munkin täytyisi mennä, ihan sama halusinko vai en.

Sitä paitsi Kristian repisi mut vaikka hiuksista bileisiin, varsinkin kun meidän hyvä kaveri järjesti ne.

"Ehkä kolkyt nelkyt", Daniel vastasi.

Liian isot siis mun makuun. Pyörittelin silmiäni Kristianille ja Danielille, jotka innostuneesti jatkoivat bileistä puhumista. Lopulta Daniel huikkasi heipat meille ja lähti talsimaan kohti omaa himaansa.

"Vi ses", moikkasimme sitä Kristianin kanssa ja heilautimme hyvästiksi.

Käännyin Kristianiin päin.

"Vittu", sanoin.

"Mitä nyt taas", Kristian huokaisi liioitellen.

"Haaveilin just rauhallisesta viikonlopusta... tän viikon jälkeen ois kiva vähän sulatella asioita."

"No kyllähän ne asiat saa ryyppäämälläkin sulamaan", Kristian nauroi.

Puuskahdin mutta en voinut olla yhtymättä nauruun. "Totta sinänsä."

"Mitä sun ja Saken välillä oikeen tapahtu muuten?"

"Ai tänään?"

Kristian pyöritteli päätään. "Föreligga inte dum, bror."

"Okei okei. Me ollaan nykyään yhessä", paljastin virnistäen.

Kristianin kasvoille levisi hymy ja se läimäisi innoissaan mua olkapäähän.

"Ihan helvetin hyvä juttu, vai mitä?"

"No on!"

"Kai me voidaan sit mennä double dateille?"