Boy With Freckles

Kyytiä vailla

Minulla ei riittänyt rohkeus jutustella Benin kanssa enempää, mutta olin tyytyväinen, että sain tietää edes hänen nimensä. Ben vilkutti minulle ja lähti ulos. Minä päätin silti jäädä sisälle harjoittelemaan tulevaan matikan kokeeseen.

Vihdoin koulu loppui. Matkalla kotiin saan ystävältäni Katylta viestin: "Koko luokka on kutsuttu läheiselle rannalle klo 18 juhlimaan viimeistä kuukautta lukiossa!". Koko luokka?! Eli luultavasti Benkin on tulossa! Kello on vasta neljä, joten ehdin hyvin tehdä läksyt ja valmistautua, jos kiiruhdan kotiin.

Kun olen saapunut kotiin, väsään nopeasti jotain välipalaa ja alan tekemään läksyjä. Isäni tulee keittiöön. "Menet äidillesi huomenna. Minulla on työkeikka." hän sanoo hieman töykeästi. Vanhempani ovat siis eronneet ja isäni ei oikeastaan edes välitä minun hyvinvoinnistani. Siksi kai äiti erosikin hänestä. Nyökkään vain ja jatkan voileipäni mussuttamista sekä läksyjen tekemistä.

Kello on puoli kuusi ja minulla alkaa olla jo hieman kiire. Onneksi ei enää tarvitse vaihtaa kuin bikinit. Ostinkin pari viikkoa sitten uudet ja nyt niille todellakin tulee käyttöä. Bikineitten päälle puen vain farkkushortsit, koska Brasiliassa on tunnetusti aika lämmin.

Vihdoin kello on niin paljon, että voin lähteä. Vedän mustat Vanssit jalkaani, asetan arskat päähäni ja lähden kävelemään kohti läheistä rantaa.

Saavun rannalle ensimmäisenä. Toivottavasti Katy tarkotti tätä rantaa. Muutaman minuutin päästä muitakin alkaa tulla rannalle. Katseeni kiinnittyy ensimmäisenä Beniin, joka ajaa moottoripyörällä paikalle.

Olimme olleet jo pari tuntia rannalla, kunnes Ben päätti lähteä kotiin. Katselen häntä hieman haikein fiiliksin, sillä näemme vasta huomenna seuraavan kerran. Yhtäkkiä Ben kuitenkin huutaa: "Haluuks joku kyydin kotiin?". Huomaan, että Billa on jo avaamassa suutaan, mutta minä ehdin ensin. "Mä!" huudan nopeasti. Ben ojentaa minulle kypärän ja istahdan mopon kyytiin.