Pojat ei kärsi

1

Makaan sängyllä katse kohti kattoa. Huone on hämärä vähäisen valaistuksen vuoksi; ikkuna on ainoa valon lähde ja pihalla laskee aurinko. Silmiäni pistelee ja särkee jo toistakymmentä minuuttia, aivan kuin olisin sipulia leikannut. Pääni sisällä jyskyttää. Ohimoiden kohdalla on painetta ja kipua. Kamala päänsärky. Syy on kuitenkin se, että olen itkenyt. Viime tunnin olen vain maannut sängylläni, käännellen ja vaihdellen asentoa, ja itkenyt. En edes tiedä miksi yht'äkkiä aloin itkemään. Se vain tapahtui.

Käännähdän kyljelleni ja siitä nousen istumaan sänkyni reunalle. Päälimmäinen ohut patja on vinosti ja lipsuu kohta paikaltaan. Lakanat ovat rypyssä ja haaliutuneet keskelle luonnonvalkoista patjaa. Painan otsani käsiini ja päästän syvän huokaisun.

"Mä tarviin särkylääkettä."

Laskeudun lattialle seisomaan. Puinen lattia tuntuu kylmältä jalkapohjiani vasten. Ei minulla kuitenkaan sukkia ole, joten siksi tunnen kylmyyden. Astelen yläkerran toiseen päätyyn. Siellä on kylpyhuone, jonka olen nimittänyt omakseni. Se on pieni, mutta kaikki tarpeellinen on siellä; pönttö, lavuaari, suihku, vessapaperia, käsipyyhe, kasvopyyhe ja peilikabinetti puoltäynnä tuotteitani kuten hammastahnaa ja hiusvahaa. Avaan oven ja astun sisään. Vasemmalla kädellä koskettelen kaakelipintaista seinää havitellen valokatkaisijaa. Napsautan valot päälle. Pieni sinertävä tila täyttyy kirkkaasta valaistuksessa. Valot muistuttavat studiovalaistusta kirkkaudeltaan. Avaan peilikabinetin liukuoven ja katson kolmea eritasoista hyllyä.

"Missä se helkkarin Paramax?" tuhahdin. "Hitto jos Joni on ottanu sen paketin eikä palauttanut..."

Hetken jupisen itselleni ihmetellen sitä, etten löydä kaipaamaani tuotetta, särkylääkettä. Minulle on oma särkylääke, Paramax. En voi käyttää buranaa tai muuta yleisesti käytettyä lääkettä; ne sisältävät aspiriinia ja se aine taas saa limakalvoni ohenemaan ja nenäni vuotamaan verta. Siksi myöskään en halua, että kaksotoista vuotta täyttänyt pikkuveljeni veisi sitä minulta. Hän voi ottaa samaa kuin muut eikä tuhlata minun omiani.

Hetken etsinnän jälkeen luovutan. Napsautan valot kiinni ja lähtiessäni suljen oven perässäni. Kävelen portaikolle ja nopealla tahdilla astelen alakertaan. Sitten suunnistan kotimme toiseen vessaan. Se sijaitsee vanhempieni makuuhuoneen vieressä, lähellä eteistä. Se on paljon tilavampi ja kaiken muun oman kylpyhuoneeni tuotteiden lisäksi siellä on sauna, kylpyamme ja muiden perheenjäsenien kauneus- ja hygieniatuotteita. Menen sinne ja katson lääkekaapin läpi. Otan käsiini pienen valko-vihreän paketin, jossa lukee mustalla 'paramax'.

"Jes, löyty! Se on tietenki Joni, joka käytti tätä..."

Käännyn katsomaan itseäni peilistä. Vedän pari irvistystä, käytän kielen ulkona ja katson sitten tarkkaan kasvojani. Tummanruskeat sotkuiset ja takkuiset hiukset. Milloin pesin nämä viimeksi? Maastonvihreät iirikset, alla tummat silmänaluset. Silmäni ovat punaiset itkun ja ärtymisen takia. Paljon pisamia, kohdistuvat pääosin poskiluihini ja nenänvarteeni. Vihaan niitä kahta asiaa kasvoissani. Vähintään. Vahvat poskiluuni ovat piilossa lapsiposkien alla ja nenäni varsi oli kuin kukkula. Kasvojeni muoto on kuin neliö, mutta ilman vahvoja piirteitä. Käännän kasvojani hieman. Terävä leukaluuni näkyy vain hieman. Haluan sen näkyvän selvästi, mutta kerros rasvaa estää sen. Katson kaulaani ja sivelen sitä etusormellani. Näyttäisi paljon paremmalta laihempana. Sivelen oikeanpuoleista korvaani. Minulla on isot korvat, ainakin minun mielestä. Industrial, helix, toinen, korvan lehdessä kaksi ja yksi venytys. Pidän lävistyksistä. Haluan niitä lisää, mutta olen epävarma kehostani. Keskityn nyt tällä hetkellä vielä vain korviin. Katson huuliani. Ohut ja kaareva ylähuuli, paksu alahuuli, ikuinen suora viiva ja hehkuva punaisuus. Rehellisesti ajatellen, pidän huulistani.

Napsahdan takaisin todellisuuteen hätkähtäen. Se lääke! Otan yhden valkoisen pillerin ja nielaisen sen. Nojaudun hanaa lähemmäksi ja avaan sen. Hörppään hieman vettä ja pyyhin suuni pielet tummansinisen collegepaitani hihaan. Pudistelen päätäni ja särkylääkepaketti kädessäni menen takaisin yläkertaan, omaan makuuhuoneeseeni.