Pimeyden kahleissa

Kuudes osa

Viikot vierivät ja tikarin etsiminen lähestyi kovaa vauhtia. Olin oppinut paljon jo kahden kuukauden ajalta. Tänään olisi viimeinen päivä koulutuksessa. Tunsin perhosia vatsassani sillä jännitin ylihuomista paljon. Silloin olisi viimein päivä, jolloin joukot lähtisivät matkaan. Puin päälleni ja lähdin aamupalan jälkeen koulutukseen. "Viimeinen päivä koulutuksessa. Ylihuomenna lähdette. Tänään katson miten kaikki sujuu teiltä. Olen tehnyt pienen radan, jonka varrella on asioita mitä olemme harjoitelleet. Onnea testiin!" Sarah sanoi ja osoitti sormellaan jokea, josta nousi muutaman metrin korkuinen kallio. Mietin hetken mitä meidän pitäisi tehdä, kunnes huomasin kalliossa roikkuvan 7 paksua köyttä. Ilmeisesti meidän oli tarkoitus kiivetä.

Kaikki lähtivät juosten kohti jokea. Hyppäsimme jokeen ja aloimme uida. Vesi tuntui kylmältä mutta uin päättäväisesti kohti kalliota. Olen nopea uimari, joten olin ensimmäisiä kalliolla. Otin tiukan otteen köydestä ja lähdin kiipeämään. Kallio oli muhkurainen, joten sain kiivettyä suhteellisen helposti. Päästessäni ylös tunsin pientä kipua kämmenissäni. Siitä huolimatta jatkoin reippaasti eteenpäin. Olin päätynyt isolle nurmiaukiolle. Vieressäni oli kori, jossa oli nuolia ja jousi. Kauempana oli maalitaulu. Ammuin kaikki nuolet, ja yllätyin siitä, kuinka hyvin ne osuivat tauluun. Tosin eivät aivan kaikki. Juoksin seuraavaksi metsään, jossa heti odottikin laatikko veitsineen. Veitsenheitot sujuivat minulta suhteellisen hyvin. Katselin hetken ympärilleni, ja näin Zacin jonkun matkan päässä minusta. Kilpailunhaluni kasvoi hänet huomattuani ja lähdin juoksemaan kovaa vauhtia eteenpäin merkatulla tiellä. Halusin olla ensimmäisenä valmis. Juoksin vauhdikkaasti ylämäkeen. Vauhtini alkoi hiljentyä, sillä olin jo melko väsynyt. Pääsin viimein mäen yläpuolelle. Edessäni oli pieni rotko, jonka alla virtasi joki. Rotkon välissä kasvoi valtava puu, josta roikkui köysi. Otin köydestä vahvan otteen, ja liisin pienen rotkon yli toiselle puolelle. Jouduin hetken kävelemään, sillä olin väsynyt. Hetken kerättyäni energiaa jatkoin matkaa juosten.

Metsä loppui pian ja näin taas ison nurmikkoalueen. Näin Sarahin kauempana edessä, ja Zacin ja Trinan takanani. He olivat ilmeisesti myös juosseet kovaa. Lähdin juoksemaan Sarahin luokse niin kovaa kuin pystyin. Olin juuri ja juuri ensimmäisenä perillä. Hymy nousi huulilleni ja Sarah näytti tyytyväiseltä. Kaikki olivat pian minun jälkeeni perillä myös. "Hieno suoritus kaikilta. Nyt olette käyneet koulutuksenne, ja ylihuomenna valmiita lähtemään. En voi enää muuta sanoa kuin onnea matkaan. Toivon koko sydämestäni että selviätte takaisin kotiin ja pelastatte tämän maan." Hän sanoi. Lähdimme kaikki tyytyväisinä koteihimme lepäämään. "Rose, saanko näyttää sinulle yhden paikan ennenkuin lähdet?" Zac tuli hymyillen viereeni toiveikkaan näköisenä. "Tottakai!" Sanoin hänelle iloisesti ja lähdin hänen mukaansa. Kävelimme pienen matkan metsässä kunnes kuulin veden solinaa. Pysähdyimme suloisen lammen eteen. Vesi oli kirkkaan turkoosia, ja lampea ympäröi kasvit ja kukat. Yläpuolelta virtasi pieni vesiputous. En voinut muuta kuin haukkoa henkeäni. Zac katsoi minua hymyillen. "Tule!" Hän sanoi ja hyppäsi veteen. Minä seurasin perässä. Vesi oli lämpöisempää kuin joen kylmä vesi. Zac roiskutti päälleni yllättäen vettä. Katsoin häntä ilkikurisesti takaisin ja roiskutin vettä hänen päälleen. Pian siitä keskeytyi kunnon taistelu. Nauroimme niin että vatsaan sattui. Olin alkanut pitää todella paljon Zacista. Oikeastaan tunsin jo jotain vahvaa häntä kohtaan. Olin viimepäivinä miettinyt sittenkin joukkoihin liittymistä. Aluksi se oli tuntunut huonolta idealta mutta tunsin kovaa tarvetta suojella ystäviäni, varsinkin Zacia. Minua ahdisti liikaa ajatus siitä, että joutuisin ehkä hyvästelemään hänet heidän lähdettyään. Aika kului ja aurinko alkoi laskea. "Ehkä meidän kannattaisi lähteä" sanoin. "Saatan sinut kotiin" Zac sanoi. Hän nousi ylös vedestä ja ojensi minulle kätensä. Jäin mietteliäänä seisomaan veteen. "Mikä on?" Zac kysyi kulmiaan kurtistaen. Huokaisin syvään ja katsoin häntä syvälle silmiin. "Olen miettinyt paljon viimeaikoina ja päättänyt lähteä mukaan.." sanoin. Näin Zacin säikähtävän hieman sanojani. "Oletko varma? Pyydän, älä tule mukaamme. Et tunne tätä maailmaa samoin kuin me muut. En halua että sinulle käy mitään!" Hän sanoi aneleva katse silmissään. Tartuin Zacia kädestä ja nousin pois lammesta. "Minäkään en halua että sinulle käy mitään. Minun on pakko saada tulla mukaan, mitä enemmän matkaan lähtee, sitä todennäköisemmin selviydytte." Sanoin päättäväisesti. Zac huokaisi ja katsoi silmiini. "En pystyisi loppuenlopuksi estämäänkään sinua..." hän sanoi alakuloisesti samalla kuitenkin hymyillen minulle hieman.

Lähdimme yhdessä kohti linnaa. Linnan edessä halasin Zacia ja toivotin hyvää yötä. Hymy suullani lähdin nukkumaan. Tulevan päivän aikana minun tulisi valmistautua tikarin etsintään, ja ennenkaikkea minun täytyi saada Agatha suostumaan  päätökseeni.