Mistakes

hehee

Jeremy odottaa minua valmiina.

Istun häntä vastapäätä, kuitenkin meitä erottaa paksu lasi.

Otan puhelimen kopin seinässä olevasta telineestä ja Jeremy tekee saman.

Hänen silmänsä eivät ole punaiset, mutta hänen tukkansa on kyllä sekaisin.

Hänen tuoksuaan en taas voi haistaa.

"Mä en tehny sitä" hän sanoo ääni hieman käheänä.

Tiedän, ettei hän koskaan voisi tappaa Louisia.

Ehkä satuttaa, muttei tappaa.

"Mä uskon sua" tuijotan häntä kostein silmin.

Yö oli suoraansanottuna aika kauhea, enkä nukkunut melkein yhtään.

Vartija tarkkaillee meitä.

"Miten sulla ja vauvalla menee?" Jeremy vaihtaa aihetta.

Hän ei kuitenkaan vaihda aihetta sen takia, että valehtelisi, vaan sen takia, että minä en alkaisi itkemään.

"Hyvin" kohautan olkiani.

Jeremy nostaa vapaan kätensä meitä erottavaa ikkunaa vasten.

"Ei hätää kaikki kääntyy parhain päin" hän tsemppaa toiveikkaasti

Nostan toisen käteni Jeremyn kättä vasten

"Mä rakastan sua" puren huultani pidätellen itkua

"Mäkin sua" hän vastaa automaattisesti.

Olemme hetken ihan hiljaa ja vain katsomme toisiamme.

Huomaan myös, että Jermyn kädessä on haavoja, jotka näyttävät siltä kuin joku olisi raapinut häntä.

Hänen silmänsäkin ovat jotenkin tummemman ja uhkaavamman oloiset, kuin ennen

En ole enää niin varma siitä, uskonko häntä.

Vartija huutaa jotain Jeremyn puolella.

En kuule mitä, sillä ikkuna on kuitenkin äänieristetty.

Jeremyä se ei näytä liikuttavan yhtään.

"Voitko sä kertoa äitille, että mä rakastan sitä?" Hän kysyy sen sijaan

Nyökkään hänelle.

Vartija ottaa Jeremyn olkapäästä kiinni ja yrittää saada häntä lähtemään.

Jeremy vain pitää kättään lasissa, minun kättäni vasten.

Hän on välillä aikamoinen jääräpää.

Näen toisenkin vartijan tulevan ja raahaavaan Jeremyn pois.

Kun en enää näe huutavaa Jeremyä nousen hiljaa ylös.

En kylläkään voisi nousta nopeasti ilman että selkääni sattuisi