Mistakes

Hän on poissa

Olen aina pitänyt Louisin läsnäoloa itsestäänselvyytenä.

Olen aina voinut kertoa hänelle asioistani ja salaisuuksistani.

Olen aina voinut vuodattaa murheeni hänelle, hänen silittäessä päätäni.

Mutta mitä minä tein hänen hyväkseen?

En mitään.

En ikinä ajatellut häntä, vaan selitin omista asioistani.

Hän silti kuunteli ja lohdutti minua, saaden aina hymyn kasvoilleni.

Hän tyytyi kurjaan kohtaloonsa, eikä ikinä valittanut.

Kun Audrey löi, tai satutti minua muuten, Louis otti minut luoksensa.

Hän oli kuin isoveli.

Tulevan lapseni setä, jota lapsi ei tule ikinä näkemään.

Miksi parhaat lähtevät ensin?

Mielessäni pyörii jälleen miljoonia kysymyksiä, joihin ainoastaan Louis osaisi vastata.

Hän tiesi aina miksi ruoho on vihreää ja taivas sininen.

Kaipaan häntä jo nyt.

Mitä Louis sanoisi, jos näkisi minut nyt itkemässä.

Varmaan jotain tosi imelää, kuten "En kadu, elin hyvän elämän" tai "Älä itke, huomenna on uusi päivä"

Olen aina inhonnut tuollaisia lauseita, sillä ne eivät muuta asioita, vaan ovat ylitsepääsemättömän ärsyttäviä.

// lol tyylii copy pastesin tän suoraa mun omist kansioist ja muutin pari kohtaa