Listen to my heartbeat [2] ✔

#3 (2)

olin valmistautunut, niinkuin muutkin. Melissalle kävi että menemme katsommaan elokuvan "be happy", vaikka hän oli nähnyt sen jo. Kjell-Erik lupasi viedä meidät elokuvateatterille, ja hakea sovitusta paikasta. ahtauduin autoon takapenkille poikien väliin. Melissa meni eteen apukuskin paikalle koska hänen piti ladata puhelintaan.
   -Ellen väistä vähä, en saa vyötä kii, Martinus ähkäisi.
nojauduin Marcukseen päin että Martinus saisi vyönsä kiinni. takana oli todella ahdasta, vaikka auto ei ollutkaan pieni. penkit olivat kapeat. auto pärähti käyntiin.
   -pojat, pärjäättekö englannissa kaksin, ilman aikuisia? Kjell-Erik kysyi vilkaisten taustapeilistä poikia.
   -joo, pärjätään. mut miks meijän pitäis olla siellä kaksin? Martinus hämmästeli.
   -koska minä ja äiti ei päästä, siellä on kyllä aikuisia jotka neuvoo, Kjell-Erik hymähti.
   -Marcus voitko olla läsnä?
nykäisin Marcukselta kuulokkeet päästä ja laitoin ne omille korvilleni.
   -öm, joo...Marcus vastasi.
kuulin kuulokkeiden läpi kuinka Melissa kysyi:
   -koska se on?
   -kahen viikon päästä, Martinus sanoi.
//elokuvateatterilla//
nousimme autosta ja lähdimme oville päin. Marcus avasi meille toisen oven, ja Martinus toisen.
   -no ollaan sitä nyt niin herrasmiehiä, naurahdin.
pojat hymähtivät pienesti. sisältä paikka oli hieno ja iso. katto oli korkealla ja sieltä loisti monta pientä lamppua. Marcus kävi hakemassa meille liput samalla kun Martinus haki kaksi "kippoa" popcornia ja kaikille limut. istuimme penkille odottamaan, koska sisään ei saanut vielä mennä. äkkiä jostain hieman kauempaa kuului huuto, ja vartiat tähyilivät ympärilleen.
   -mikä toi oli? kysyin jännittyneenä.
   -mä en tiiä...Marcus kuiskasi.
Melissan ja Martinuksen katseet olivat kuitenkin kääntyneenä pienelle aukealle nurkan takana, jossa näkyi selvästi kaksi tappelevaa poikaa. Martinus nyökkäsi sinne päin jotta Marcus huomaisi. hän laittoi liput sohvalle ja lähti poikien luo.
   -Marcus ei jumalauta...puuskahdin.
Martinus työnsi popcornit Melissan syliin ja antoi limut minulle. hän otti pari juoksuaskelta Marcuksen perään.
   -mitä täällä tapahtuu? Marcus kysyi heiltä saavuttuaan paikalle.
katsahdin Melissaa joka nyökkäsi. jätin liput ja limut myös hetkeksi Melissan vahdittaviksi. halusin itsekkin nähdä mitä tapahtuu.
   -toi vaa hyökkää lyömää, hemmetin kusipää! toinen pojista huudahtaa.
Marcus kääntää katseensa toiseen poikaan. Marcus rupeaa tarkastelemaan toista poikaa, joka näyttää vahvalta ja hän on todella pitkä.
   -etkö sattunu tietään että pienempii ei kiusata? Marcus naurahti.
   -ahaa...mitäs nuijapää ykkönen? poika virnuili.
toinen poika, jota oli lyöty, kiitti hiljaa Marcusta ja lähti paikalta.
   -ja sähän et hauku sitä nuij...Martinus aloitti mutta hiljeni heti.
hän muuttui aivan kalpeaksi ja katsoi minuun. hän näytti järkyttyneeltä.
   -eiks toi oo Andy? hän kuiskasi minulle.
totta se oli, se oli Andy. miten hän oli päässyt vankilasta? mitä jos muutkin pääsisivät? pitäisikö taas pelätä?
   -Marcus eiköhän tää ollu tässä? sopersin ja nykäisin Marcusta lähtemään mukaani.
   -oota, mikskä sä sanoit mua? Marcus kysyi Andyltä.
   -nuijapää, Andy hymähti salailevasti.
Marcuksen ilme jähmettyi paikoilleen.
   -mennää, Martinus sanoi.
kävelimme Melissan luokse joka oli aloittanut jo popcornien syömisen. hän loi meihin kysyvän katseen sillä huomasi että olimme järkyttyneitä.
   -puhutaan leffan jälkeen, Martinus vastasi Melissan ilmeeseen.
karkotin ajatukset muualle. jospa Andy olikin jo muuttanut mielensä Jasonin suhteen. ei, ei se ollut mahdollista. huomasin viisi tyttöä jotka hihkuivat jännittyneinä ja katsoivat tänne päin.
   -pojat, naurahdin tyttöihin päin.
pojat katsahtivat tyttöihin jotka alkoivat melkeinpä kiljua.
   -nähään vartin päässä salissa 6, sanoin pojille hymyillen.
Melissa lähti mukaani. kaikki viisi tyttöä säntäsivät poikien luo heti kun olimme lähteneet, ihan normaalia.
//skip elokuva//
   -no, oliko hyvä? Melissa kysyi meiltä.
   -jep!
   -olihan se aika hyvä.
   -oli.
meidän oli tarkoitus mennä seuraavaksi hesburgeriin syömään. sinne piti kävellä hetken aikaa, mutta jalottelu teki kahden tunnin istumisen jälkeen hyvää. otin Marcuksen kädestä kiinni kävellessämme kadulla. katsoin Marcusta, jonka kasvoilla näkyi huolestuneisuus. hän vilkaisi minuun ja levitti kasvoilleen tekohymyn. pysäytin hänet nykäisemällä tämän kädestä.
   -hei, ei mietitä sitä nyt, sanoin rauhallusella äänellä.
Marcus hymähti nyt oikeasti ja oli sanomassa jotain mutta minä kerkesin ensin.
   -kaikesta selvitään kunhan pysytään yhdessä!
   -olin just sanomassa samaa, Marcus hymyili.
   -tuutteko te? Martinus huudahti kauempaa.
   -mun maha huutaa hoosiannaa!
Melissa naurahti hänen vieressään tämän valitukselle. lähdimme kävelemään heitä kohti että matka saisi taas jatkua.
   -sä söit melkein kaikki popcornit, miten sulla voi olla nälkä? Marcus naurahti veljelleen.
   -kato kyllä tää venyy, Martinus vakuutti ja taputti vatsaansa.
   -no niinpä näkyy, Marcus irvisti.
hän kietaisi kätensä Martinuksen kaulan ympäri ja lähti kävelemään. Martinukselta pääsi avunhuutoja mutta emme pystyneet taaskaan auttamaan Melissan kanssa. meitä nauratti taas aivan liikaa.
//skip heselle, syöminen//
Marcus soitti Kjell-Erikille joka tuli hakemaan meidät. hän vei Melissan ensimmäisenä kotiin jonka jälkeen jätti minut oman kotini pihaan. pimpotin ovikelloa ja isäni tuli avaamaan.
   -olikos kivaa? hän hihkaisi ja väistyi ovelta.
   -joo oli, tosi kivaa! hymyilin.
riisuin kenkäni ja menin huoneeseeni. viskasin laukun sängylleni ja laitoin pyjaman päälleni. astelin vessaan pesemään meikkejäni. ne eivät selvästikkään lähteneet helposti. ne olivat juuri pari päivää sitten ostamani meikit. halpaa roskaa! kun vihdoin olin saanut pestyä meikit pois ja levitettyä kasvorasvan kasvoilleni, pesin hampaani. sitten  lähdinkin sohvalle ja avasin tv:n.
   -oliko teillä kivaa? äiti kysyi nurkassa olevasta nojatuolista.
säikähdin vähän, koska luulin äitini olevan jo nukkumassa.
   -oli, vastasin.
   -onko nälkä? hän kysyi.
   -ei oo, mä söin ihan liikaa hesessä, älähdin.
kellon tultua 12 en jaksanut enää pysytellä hereillä. miksi minun olisi edes pitänyt? kömmin lämpimän peittoni alle ja avasin puhelimeni. pojat ja Melissa olivat toivottaneet hyvät yöt, tein samoin. suljin puhelimeni ja nukahdin se käteeni.