Ajatusten raivoava meri

Tajunnanvirtaa, osa 2

(Tunnetaan myös nimellä 'Näin käy kun lukijapoika päästetään kirjoittamaan väsyneenä, osa 2'. Äärsimmäisen häiriintynyt tarina, vähän kuten kirjoittajansakin. Mä lupasin itselleni, ettei tää väsyneenä järjettömien kirjoittelu jatkuisi, mutta jaa-a, kai sitä jokainen osaa itselleen valehdella tahtomattaankin. Enhän mä ole ainoa, enhän?)

Bensiini ja polttoneste haisivat tyhjässä tilassa. Rakennus oli rapistunut jo ajat sitten, mutta silti seikkailija eteni pelottomasti sen synkissä, lamputtomissa kerroksissa. Valaisemattomuus teki tilan itse asiassa turvallisemman näköiseksi; hylätty, mutta valaistu rakennus olisi ollut varmasti paljon pelottavamman näköinen.

Seikkailija kulki rakennuksessa avojaloin; siellä, minne hän oli menossa, ei kenkiä tarvittu.

Tuntui, kuin seinät olisivat kaatuneet päälle, kun seikkailija käveli psykedeelisen näköisen graffititaideteoksen ohi. Murenevaan betoniin oli tuherrettu kaikenlaisia muotoja ja värejä, joita hän ei kuitenkaan pysähtynyt katsomaan — ne olivat merkityksettömiä hänen päämääränsä kannalta.

Lattia oli sortunut yhdestä kohtaa. Aukosta näki alempaan kerrokseen, kellariin, joka oli veden vallassa. Seikkailija hyppäsi aukosta noin metrin syvyiseen veteen.

Täällä oli ollut muitakin ihmisiä, joiden kohtalo oli ollut sama kuin hänenkin. Sen näki kellarin lattiasta ja seinistä. Seikkailija ei siis aikaillut, vaan alkoi hyräillä hänen päässään soinutta laulua, joka oli ollut hänen mielessään jo siitä lähtien kun hän päätti toteuttaa aikeensa.

"Safely set on water", seikkailija aloitti laulamaan ja hän kuuli soinnittoman äänensä värisevän tyhjässä tilassa. Seinästä rapisi laastia sen resonoidessa väräjävän äänen kanssa. Rakennus oli sortumispisteessä, seikkailija ajatteli.

"Set on water, like there's nothing else",  seikkailija jatkoi ja riisui paitansa ja housunsa jääden kokonaan alasti. Ihminen syntyi alasti, miksi siis kuollakaan millään muulla tapaa?

"Set on water, falling under the waves", seikkailija jatkoi hitaasti ja asettautui kellumaan veden varaan.

"Set on water, sing a lullaby to the past", seikkailija lauloi viimeisen kerran, veti vielä viimeisen hengenvedon.

Sitten hän vajosi.