I F**ked Your Boyfriend [Chanbaek/Baekyeol] | Käännös (Suomi)

Kouluprojekti

Opettaja puhui uudesta kouluprojektista, mutta siro ruskeaverikkö ei kiinnittänyt huomiota. Mikään ei kuitenkaan voinut viedä Baekhyunin kiinnostusta.

Siitä asti kun oppitunti alkoi, siitä asti kun Chanyeol istahti hänen viereensä, hän ei voinut muuta kuin vilkuilla uutta poikaa ujosti. Hän kuitenkin yritti kovasti keskittyä oppituntiin. Oikeasti.

Se oli naurettavaa. Oli naurettavaa, kuinka kireä hänestä oli tullut. Kuka tai mikä tuo poika oli? Mikä teki hänestä niin viehättävän, ja niin hemmetin miellyttävän?

"Byun Baekhyun ja Park Chanyeol. Te kaksi toimitte parina."

Mitä.

Hän ei voinut uskoa korviaan. Ehkä hänen mielensä taas petkutti häntä, eikö niin?

Miksi kohtalo edes tekisi hänelle näin.

Hän katsoi ensin opettajaa ja kääntyi sitten Chanyeolin puoleen, joka muuten hemmetti vie iski hänelle silmää ja vilautti komean hymynsä vielä komeammalla naamallaan.

Tämä oli todellisuutta.

Voi luoja.

-

-

-

Lopputunnin jälkeen, joka tuntui Baekhyunille ikuisuudelta, koulun kellot viimein soivat.

Jokainen pakkasi tavaransa päästäkseen seuraaville tunneilleen.

"Byun Baekhyun, eikö?" Kylmät väreet kulkivat Baekhyunin selkäpiitä pitkin kun matala ääni kysyi kysymyksen, ja hän kääntyi kiusallisesti pitkän pojan puoleen.

"N-niin?" Hän yritti käyttäytyä siististi. No, yritti.

"Joten, siitä projektista. Huomenna viideltä asunnollani. Miltä kuulostaa?"

Se oli ensimmäinen kerta kun Baekhyun katsoi suoraan hänen tummiin silmiinsä. Hän punastui jälleen kerran ja käänsi heti katseensa pois Chanyeolin silmistä.

"Eh... hyvältä?" Hän mutisi.

Chanyeol vain hymyili hänelle ja otti pari askelta kohti. Hän nosti Baekhyunin kasvot leikkimielisesti leuasta ylös, jotta heidän silmänsä kohtaisivat uudestaan. "No, nähdään sitten, söpöliini."

Ja hän lähti.

-

Baekhyun suuteli Sehunin huulia pehmeästi muutaman minuutin ajan. Hän alkoi sivellä Sehunin poskia, sitten tarttui poikaa kauluksesta. Jonkin vuoksi hän tahtoi olla läheisempi poikaystävänsä kanssa. Hänen mielensä kertoi niin.

Baekhyun aukaisi silmänsä ja vilkuili tuolia Sehunin takana, jossa tietty pitkä poika istui. Mahtavaa, aivan kuten hän oli ajatellut! Nyt Chanyeol tietäisi hänen olevan varattu. Nyt hän ei enää pelleilisi hänen kanssaan. Hän ei sekoittaisi Baekhyunin tunteita enempää.

Sehun oli se, joka vetäytyi suudelmasta hetkeksi.

"Baek. Baek, mikä nyt on? Vaikutat niin epätoivoiselta tänään," hän tirskui hiljaa. "Ei sillä, etten pitäisi siitä, se on vain... outoa. Koska et ole itsesi, kulta."

Ehkä Baekhyun oli epätoivoinen. Ehkä hän ei vain tahtonut hyväksyä sitä faktaa, että kehitti tunteita toista miestä kohtaan. Miestä, jonka tapasi pari tuntia sitten.

"Enkö voi todistaa kuolematonta rakkauttani sinua kohtaan edes kerran?" Ruskeaverikkö mökötti. Hänestä tuntui oudolta sanoa tämä lause, mutta jostain syystä ei voinut selittää itseään. Ei sitten mitenkään.

"Baekkie, en tarkoittanut sitä niin, älä ymmärrä minua väärin! Ah, unohda se, ole kiltti. Unohda, mitä sanoin," Baekhyun saattoi kuulla vaaleahiuksisen huokaisevan hieman.

Sehun nousi ylös ja päästi irti Baekhyunin käsistä. Hän kumartui antamaan suloisen suudelman poikaystävänsä huulille. "Pysy täällä. Haen sinunkin lounaasi, pulu."

Baekhyunin silmät seurasivat hänen poikaystäväänsä. Se vain oli hänen tapansa pitää oudot tunteet pinnan alla. Loppujen lopuksi, se hemmetin opettaja antoi hänen parikseen Park hiton Chanyeolin. He tapaisivat huomenna. Miten hän pystyisi käyttäytymään kunnolla, jos olisi Chanyeolin luona?

Miten joku edes pystyisi olla retkahtamatta siihen komeaan jättiläiseen.

Mutta nyt Chanyeol tietäisi hänen olevan suhteessa, eikä varmasti koskisi häneen, eikö? Mikään ei voisi mennä väärin. Hän ei saisi Baekhyunia sanattomaksi tummanpunaisella naamallaan, kuten teki aikaisemmin luokassa kun he puhuivat ensimmäistä kertaa.

Eikö?

Hän katsoi taas ylös, aavistamattaan tavaten Chanyeolin katseen.

Baekhyun ei tahtonut edes ajatella, miksi jättiläinen virnisti. Taas.

-

-

-

Kello oli melkein yhdeksän illalla kun Baekhyun vielä makoili sängyssään ja tuhahti pinkkiä pupukuvioista tyynyään vasten. Hänellä oli paljon vaikeuksia olla antamatta ruskeaverikön jättiläisen vallata hänen ajatuksiaan.

Hän kuitenkin antautui jo kun otti puhelimensa käteensä, ja etsi Luhanin puhelinnumeron kontakteistaan, yksi niistä monista tytöistä ja pojista jotka istuivat Chanyeolin seurassa. Hän ei kyennyt olla soittamatta ystävälleen.

"Haloo?"

"Hei Luhan, Baekhyun täällä."

"AHH~ Baekkie!! Ikuisuuksien jälkeen päätit viimein soittaa minulle. Olen otettu."

"L-Lu, älä liioittele, se on todella noloa, tiedätkö."

"Miten vain. Kuinka voit, Baequeesha?"

Luhan tunnettiin hyvin hänen antamistaan omituisista kutsumanimistä. Ei kovin yllättävää.

"Kiitos, voin hyvin. Uhm, Lulu? Tiedät Park Chanyeolin, eikö?"

"Joo, tapasin hänet joissain bileissä. Olin yllättynyt kun hän siirtyi meidän kouluumme. Kuinka niin? Tunnetko hänet?"

"J-joo, luulisin..." Paska. Lakkaa änkyttämästä hiton idiootti. Ota rennosti edes kerran, hemmetti soikoon. Olet varattu poika. Et ole kiinnostunut hänestä. "Joka tapauksessa, tiedätkö hänestä enempää? Mr. Kim laittoi hänet parikseni jossakin typerässä kouluprojektissa, ja tapaamme huomenna iltapäivällä hänen kämpillään."

"Uhh, en tiedä paljoa... Hän on todella flirttaileva ja saa aina kaikki daamit. Ah, ja hän on myös koulun jalkapallotiimissä, aivan kuten Sehunkin!"

Hetkinen. Mitä? Oliko Luhan tosissaan?

"Oikeasti? Tunteeko Sehun hänet jo?"

"En usko, koska harjoituksia ei ole ennen ensiviikkoa."

Aika upeaa. Hän siis tutustuisi häneen joka tapauksessa. Ennemmin tai myöhemmin.

"Selvä. Kiitos, Lu."