Kuvastin (Completed)

Kuujärvi

Minä juoksen poliisin asetta tärisevässä kädessäni pidellen karkuun. Takanani juoksee mies, joka on jahdannut minua Lähi-Idästä asti.
Käännyn hätäisesti, ja ammun poliisia rintaan, sydämen kohdalle. Mies lysähtää maahan silmät auki, katse minuun syyttävästi suunnattuna. Unohdan olla varovainen enkä kuule yön pimeydestä kuuluvia ääniä.
Kuolleet lehdet ja puista tippuneet oksat kahisevat ja menevät poikki jalkojeni alla. Omalta sydämen pamppailultani ja veren kohinaltani en kuule mitään. En kuule kuinka takanani minua lähestyy mies. En huomaa häntä ennen kuin on liian myöhäistä. Tiedän hänen raudanlujasta otteestaan, että hän on poliisi. Poliisi retuuttaa minua käsivarresta aukialle, kun taivaalta kuuluu helikopterin putputusta. Roskat lentävät silmiini kun minut retuutetaan poliisipartion keskellä käsiraudoissa helikopteriin. "Saba Fay pidätän teidät epäiltynä.." miehen sanat hukkuvat tuuleen. Hän vaikuttaa jopa pettyneeltä.
Koska antauduin?
Minä en ole huomaavaninani häntä. Mies ohjaa minut helikopteriin, eikä sano edes 'varo päätäsi'. Kopterissa on muitakin. FBI:in agentteja, kaikki raskaasti aseistautuneita. Helikopteri lähtee takaisin lentoon yön pimeyteen. Minut on kahlittu poliisien keskelle ilkeästi, niin että voin katsoa kuun valaisemaa järveä.
Mies edessäni, joka otti minit kiinni, lyö minua kasvoihin ja sähisee: "Miten sinä saatoit? Yli kuusisataa ihmistä! Saba.... Saba...." hän toistelee nimeäni kuin transsissa, maistelee sen jokaista kirjainta. Yksitellen. En pidä siitä. En pidä siitä yhtään! "Fay viedään oikeudenkäyntiin Washingtoniin. Minä olen NSA:n agentti Booth" Minun vieressäni oleva mies sanoo tarjoamatta kättään Calvin Royallille, joka istuu minua vasta päätä.
Miksiköhän minä edes odotin heidän puristustaan? "PUHUT PASKAA!"
Calvin Royall katsahtaa minuun synkästi ja kumartuu lähelleni.
"Calvin, minä..."
Hän kumartuu lähemmäs ja painaa huulensa omilleni. Hänen huulensa maistuvat suolaisilta ja hikisiltä. Calvin vetäytyy irti, ja katsoo minua tiukasti silmiin. Juuri sopivasti ohjaamossa on jotain hässäkkää, ja FBI:n agentit menevät auttamaan pilottia. Agentti Royall katsoo, ettei kukaan huomaa ja näpertää käsirautani irti.
Hän nyökkää ovelle päin.
Katsahdan, milloin on sopiva kohta - en halua kuolla. Syöksyn ovea päin, ja väännän kahvasta kaikin voimin. Nojaan kokopainollani oveen jolloin se aukeaa. Hyppään pimeään.
"FAY JUMALAUTA!" Calvin Royall huutaa perääni.
Ilma suhisee korvissani kun iskeydyn betonilta tuntuvaan, kylmään veteen.
Uppoan.
Katsahdan ylös.
Uppoaminen loppuu, ja vedän käsivetoja liikkuakseni edes johonkin suuntaan.
Kun olen pulpahtanut pintaan, haukon henkeä kuin kala kuivalla maalla. Uin mahdollisimman nopeasti rantaan ja lähden juoksemaan.
Helikopterin valonheittimet halkovat järveä minua etsien. Ylhäältä kuuluu huutoja:
"MEIDÄN ON ETSITTÄVÄ HÄNET!"
Tuliko heille jo nyt ikävä?
"Hän löi minua ja hyppäsi. Se on kuollut nyt. Ei tuollaisesta kukaan selviä. Lähdetään" Kuuluu Calvin Royallin huuto, kun hänen päänsä pilkistää ulos helikopterista. Hän huitoo muita palaamaan.
Hän auttoi minut pakoon!
Hän...
"Tämä on nöyryyttävää. Ehdimme jo julistaa että hän on meillä ja nyt hän karkasi taas!"
Miten niin taas? Omapa on häpeäsi!
Pidän huolen, että he eivät saa minua kiinni.
Eivät koskaan.