Kuvastin (Completed)

Oath Of Allegiance

Kolme vuotta.
18 kuukautta.
Odotusta ja muuta kärvistelyä.
Onko kansalaisuuden hakeminen tehty tahallaan näin monimutkaiseksi? Ihan varmasti on.
Nyt kun miettii, kolme vuotta Calvinin kanssa ovat olleet mukavia, mutten ole.. no, tiedättehän te.
Amerikan kansalainen, niin minun pitää olla todella eh,.. hienotunteinen? Joka tapauksessa seison nyt muiden kanssa käsi sydämen päällä laulamassa kurkkusuorana Amerikan kansallislaulua.. jestas, meitä on tosissaan paljon.
Kaikki, ketkä saavat kansalaisuuden kutsutaan yksitellen eteen hakemaan jokin hemmetin lappu.
Ja lopulta..
"Saba Bianca Fay, Uusi-Seelanti"
Nielaisen kovaa, ja kävelen.

Calvin hakee minut kotiin ja onnittelee minua. "Olen ylpeä sinusta, Saba" hän sanoo. Minä hymyilen hänelle ja istun hänen viereensä sohvalle. "Pidätkö molemmat?" Hän kysyy korvaltani. "En" kuiskaan ja nojaan häneen. Hymyilen.
"Ethän sinä nyt vain USA:n passiasi pois heitä?" Hän kysyy muka huolissaan, ja ottaa hupparinsa pois. "Miksi minä niin tekisin?"
Riuhdon häneltä T-paidan pois. Hän avaa hiukseni ja paitapuseroni napit. "Mennään yläkertaan" hän sanoo, kun puseroni putoaa lattialle.
Suutelen häntä. "Mennään"

Jälkeen päin ajateltuna se ei tuntunut miltään.
Calvinkaan ei sanonut mitään. Silloin se harmitti. Nyt kun ajattelee, juuri niin oli hyvä.
Ei siihen sanoja tarvittu.

"Minä rakastan sinua" hän sanoo minulle. Hän odottaa minun sanovan jotain.
"Niin minäkin sinua"