Kuvastin (Completed)

Tappavan kuuman auringon maa

Olen kävellyt dyyniltä dyynille. Kilometrejä on kertynyt kymmeniä, minulla ei ole edes vettä, vain vaatekerta päälläni....

Pysähdyn, kun aurinko alkaa laskea. Onneksi päämaja on kaukana ihmisasutuksesta, - sinne voin pyrkiä, ja se on päämääräni toistaiseksi. Huohotan, ja pyllähdän sitten kuuman hiekan keskelle. Jalkani valittavat, päätä särkee, kädet tärisevät. Sabs, olisiko EHKÄ kannattanut ottaa vettä mukaan?
Kiroan tyhmyyttäni.
Mukanani on vain rynnäkkökivääri jossa on vain puolet lippaasta täynnä. Ruikutan, ja jään makaamaan hetkeksi.

Kun avaan taas silmäni, aurinko on jo laskenut. On ihanan viileää.
Nousen istumaan ja katselen ympärilleni. Ei ketään.
Lähden kävelemään itään päin.
Kävelyä, kävelyä ja kävelyä.
Minun on päästävä perille!

Jatkan juosten.
Onneksi olen hyvässä kunnossa, koska raahaan mukanani 4.9 kilon kivääriä. Juoksen arvioltani tunnin, ehkä parikin. Olen aivan poikki, kun viimein lysähdän maahan erään dyynin juurelle. Huohotan, ja päätän levätä lopun aikaa.