"Muistaks ku ekaa kertaa toin sut tänne? Väitit että tää kasa asbestia ei vetoo suhun, mut toisin kävi." Mä virnuilin omahyväisenä.
Se päivä oli yhä kirkkaana mun mielessä. Adrian oli vaikuttanut ihan aidosta kusipäältä, eikä mulla juurikaan ollut toiveita sen suhteen, että se siitä miksikään muuttuisi. Ainoo yhteinen asia, mikä me silloin toisistamme löydettiin oli skeittaus. Sekin puheenaihe tosin loppui aika lyhyeen.
"Kyl mä luulen et se oli joku ihan muu mikä muhun vetos," Adrian totesi ja sai mun posket punehtumaan. "Esim Mauri, se mies on kultaa."
Mä tyrskähdin ja pudistelin mun päätä.
"Sä se sit et osaa olla romanttinen."
"Ai en vai?" Adrian haastoi ja mä suoristauduin päätäni huvittuneena pudistellen. Vaikka läppäähän mä vaan heitin.
"No sit tääki varmaa joutaa roskiin."
Mun katse tippui sen käteen, joka veti taskusta esiin pienen pahvisen rasian. Mä kallistin mun päätä parahtaen.
"Adriaaaaaan, mitä me sovittiin?"
Ei jäähyväislahjoja. Ei mitään. Vaan me kaksi.
Adrian joutui tarttumaan kiinni mun ranteesta, kun mä vastustelin ottamasta laatikkoa vastaan. Nyt oli sen syntterit ei mun!
"Avaa se nyt, niin nähään meninkö kuinka vikaan."
Mä tuijotin ruskeaa aavistuksen kämmentä pienempää laatikkoa kulmat kurtussa. Kun mä en tehnyt elettäkään avatakseni sitä, Adrian huokaisi ja otti laatikon mun käsistä avatakseen sen itse.
Mun leuka loksahti auki ja mä löin käden mun suulle, kun Adrin heitti laatikon kannen kädestään ja nosti kauniin puusta veistetyn riipuksen esiin laatikosta.
Se oli Finnick Odairin riipus Nälkäpelistä.
"Mitä..miten sä.." mä sopersin tyrmistyneenä.
Adrian hieraisi niskaansa hymyillen ujosti, kun mä otin riipuksen siltä ja kuljetin mun sormea tarkasti veistetyn ja hiotun riipuksen muodoilla.
"Säku voitit tän haasteen ja kielsit mua antamasta sitä kolmeesataaviittä kymppiä ni mä otin vähän selvää siitä Nälkäpeli jäbästä ja no, mun mielestä se teoria sanomasta ton riipuksen takana oli aika symppis ni aattelin et pitäisit siitä."
Mun silmät olivat alkaneet vetistyä. Ei vain se, että Adrian oli ottanut selvää mun ultimaattisesta lemppari kirjasarjan hahmosta vaan myös se, että se oli jostain saanut käsiinsä tän riipuksen sanoman ja hommannut mulle sellasen, mursi mun sydämmen.
Hyvällä tapaa.
"Oot liian ihana", mä kuiskasin, kun kyynel vierähti mun poskelle.
Hymy Adrianin huulilla leveni pienesti.
"Eli ei menny ihan mönkään?"
Mä pudistin mun päätä itku kurkussa ja suljin riipuksen mun käden suojaan ennenkuin painoin suukon Adrianin ohimolle.
"Ei todellakaan."
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
57. The end
Start from the beginning
