Nothing
(n.) Obviously something, just keep asking.
•LUMI•
Samalla, kun mä katoin muualle, mä huomasin yllättävän näyn.
Vai pitäisikö sanoa epätavallisen.
Viljo nimittäin marssi kylpytakki päällä–reppu selässä–niiden pihan puu portista ulos ja jatkoi matkaansa kohti metsää.
Että mitä että?
Mitä ihmettä se oikeen kuvitteli tekevänsä? Ulkona oli vaan joku kymmenen astetta lämmintä ja jätkä marssi kylpytakissa kohti metsää.
"Täh?" mun naurahdus sai Oliverin ja Adrianin katseet liukumaan samaan suuntaan mun oman kanssa. Jostain syystä ne eivät näyttäneet pitävän näkyä yhtään epätavallisina. Oliver vaan nauroi ja Adrian pyöräytti laiskasti silmiään.
"Se harrastaa avantouintia. Ton metsäkaistaleen takana on järvi", Oliver selitti mulle.
"Ai te ootte jo tavannu?" mä yllätyin. Adrian nyökkäsi hitaasti ja seurasi pojan kepeää askellusta sytkäriä kädessään heitellen. Viljo näytti tuntevan usean silmäparin katseet itsessään, sillä sen oma katse kääntyi tien yli meihin.
Se virnisti ja heilautti kättään.
"Liityttekö seuraan?" se huusi.
"Eiks se oo ihan jäätävän kylmää?" huusin takaisin.
"Se on se idea!"
Mun ei tarvinnut kauaa harkita mun vastausta. Mä olin vähän yllytyshullu tyyppi, joka ryhtyi kaikkeen tyhmään ihan extempore. Ja mä olin kastunut jo kerran tänään niin eihän toinen kerta tuntuisi enään missään.
Käännähdin tomerana Oliverin ja Adrianin puoleen:
"Lähetteks mukaan?"
Oliver kohautti hartioitaan.
"Voin mä tulla hengenpelastajaks."
Virnistin ja käänsin sitten mun katseen kysyvänä Adrianiin, joka oli sulkenut sytkärin nyrkkinsä sisään ja puri poskeaan empivä katse metsässä.
"Se vihaa kylmää vettä yli kaiken", Oliver härnäsi ja tönäisi sitä leikillä.
Vilkaisin sen vaihtunutta vaatetusta, johon kuului shortsit ja huppari. Oli vaikea uskoa moista tyypistä, joka hyppi shortseissa huhtikuussa.
"Non più", se vaan tokaisi ja astui viimeisen portaan alas. Sitten se lähti sen kummitta miettimättä lampsimaan puoliksi pysähtynyttä Viljoa kohti kädet taskuissa.
Oliver kohotti kulmiaan yllättyneenä ja pudisteli huvittuneena päätään.
"Mitä se sano?" mä ihmettelin, kun me lähdettiin sen perään.
Oliverin huulilla lepäsi vaisu hymy, kun se seurasi kaksoisveljensä kulkua. Viljo tokaisi jotain Adrianille virnuillen, joka taas vain pudisti päätään kyllästyneen oloisena ja sai Viljon nauramaan. Ei se jätkä sitten näköjään pelännytkään Adriania.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
