WYD
(abb.) Short of "what (are)
you doing?"
But what I actually wanted to
say is "I miss you".
•ADRIAN•
Astelin keittiöön kädet taskuissa. Oliver istui saarekkeen ääressä kokistaan siemaillen. Sen ei edes tarvinnut katsoa mua, kun se jo työnsi hyöryävän kamomilla teen mun nenän alle.
Mä istahdin sitä vastapäätä silmät univelasta ristissä ja hieraisin otsaani. Hörppäsin teetä mutta irvistin, kun se poltti mun kielen. Oliver katsahti mua samalla kirjan sivua kääntäen. Mä mutisin jotain ärtyneenä ja hyppäsin alas jakkaralta pakastimelle. Kaivoin sen uumenista mehujäätä helpottamaan poltetta kielen päällä. Repäisin vadelma mehujään kääreen pois ja istuin takaisin Oliveria vastapäätä.
"Miten Lumi?"
Kohautin mun harteita mehujäätä koomassa nuollen. Mä olin samaan aikaan ihan ulapalla ja läsnä. Emmä tiiä miten se oli mahollista mut olipahan vaan.
"Nukkuu", mä mumisin.
Oliver nyökkäsi.
Me jotenkin selvittiin alas sieltä kerrostalolta vaikka ei se helppoo ollut. Mä pelkäsin kuollakseni Lumin astuvan harhaan ja nyt mä pelkäsin jättäneeni sille mustelmat siitä hyvästä, kun mä olin pidellyt siitä kiinni henkeni uhalla.
Emmätiiä oliko se ollenkaan tolkuissaan ees siinä vaiheessa, kun me tultiin meille. Jotenkin se sai vaihettuu Serenan sille lainaamat vaatteet märkien tilalle. Ei se kyllä selkeesti tiennyt, missä se oli. Se oli jotenki ihan kuume huuruissa ja muutenki poissaoleva. Houri koko matkan siitä, että se tiesi jotain ja että ketään ei kiinnostanut.
Mä olin ihan paskana.
Mä oisin vaan halunnu kakistaa siitä ulos sen, mitä se tarkotti sillä että se tiesi kaiken ja että ketään ei mukamas kiinnostanut. Mä oisin halunnu vannottaa sille et mua kiinnosti ihan oikeesti vaikka olinkin tällänen epäsosiaalinen mursu. Mut se olis ollut turhaa, kun se ei ees tuntunu olevan tässä maailmassa. Jokatapauksessa mulla ei ollut tietoakaan siitä, mitä se tiesi. Mä olin ihan puulla päähän lyöty.
"Onks Aurora siellä vai?"
Mä pudistelin mun päätä. Olin just käyny tsekkaamassa et oliks Lumi ees elossa enää mut kyllä se siellä nukku. Kello oli jotai kuus aamulla, mut me ei oltu Oliverin kaa nukuttu silmän räpäystäkään. Serenakin oli vielä viideltä hereillä mutta lähti lopulta pehkuihin.
Mä vaihoin Lumia varten uudet petikamppeet mun sänkyyn, koska vierashuone oli Serenan käytössä. Aurora kyllä oli valmis luopumaan omasta huoneestaan mutta mä olin taas kerran jääräpää enkä suostunut. Mä olin sen Lumille velkaa. Olin aika paljon muutakin. Ja mitäpä nyt yö sohvalla haittasi, koska mä en nukkunut muutenkaan nykyään.
Aurora anto sil kuitenki sit vissiin jotai särkylääkkeitä.
Olkku katseli mua vaivihkaa toinen jalka jakkaralla. Mä vilkasin sitä ja kirjaa sen käsissä väsyneenä.
"Mitä sä luet?"
"Nälkäpelii."
Mun kolmat nousi aavistuksen, kun muistijälki keväämmältä käväisi mun mielessä. Varastin kirjan itselleni eikä Oliver edes vastustellut. Se vaan kulautti loput limsat tölkin pohjalta kurkkuunsa ja laski sen sitten pöydälle.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
