Dying
(a.) We live on our bodies, we know when we're dying.
•LUMI•
Säpsähdin ja tarkensin mun katseen raskaasti hengittävään poikaan, joka valutti vettä laiturille.
Adrianin kulmien väliin oli ilmestynyt pieni ryppy. Oliver seisoi mun toisella puolella huolestuneen oloisena ja Viljo veti itseään takaisin laiturille.
"Ei sun oo pakko mennä", Oliver sanoi mutta mä vaan pudistelin mun päätä.
"E-ei ku mä vaan.."
Horjahdin aavistuksen.
Kaikki säpsähtivät ja olivat valmiina ottamaan musta kopin, mutta sain kiinni kaiteesta
"Oon okei", sanoin nopeasti, kun Oliver oli aukaisemassa suutaan.
Adrianin vakava katse tutki mun silmiä ja hieman poissaolevaa katsetta. Mä tein kaikkeni ollakseni normaali mutta huono-olo teki siitä vaikeaa. Tärisin horkkamaisesti.
Siksi mä luovutin ja nyökkäsin otsaani pidellen, kun Adrian kysyi lupaa koskea muhun. Normaalisti mä olisin sulanut tosta kysymyksestä ja mennyt suoraan naimisiin, mutta nyt mua vaan oksetti ja pyörrytti, joten mun ei hirveästi tehnyt mieli hääkakkua.
Adrian otti hellästi kiinni mun käsivarresta, kun mulla oli oikeasti vaikeuksia pysyä pystyssä.
"Olkku anna sun huppari Lumille", se käski yhtäkkiä ja ojensi kättään sille.
Hämmennyin. Miks mä en voinut käyttää omaa?
Mutta juuri kun mä olin kyseenalaistamassa asiaa, huomasin Viljon tiputtavan mun litimärän paidan laiturille. Olin näköjään epähuomiossa pudottanut sen mun kädestä.
"Öhh...en oo pessy tätä..", Oliver empi ja alkoi vaihdella painoa jalalta toiselle samalla niskaansa raapien.
"No ei sil oo mitää välii. Lumi on iha jäässä, sul on t-paita siel alla kuiteski?" Adrian ähkäisi. "Munki paita kastu ni siit ei oo mitää hyötyä", se lisäsi.
Oliver vältteli kaikkien meidän katseita vaivaantuneena ja puri huultaan.
"Ihan tosi–"
"E-ei sen t-tarvi", mä takelsin hampaat kalisten sillä se näytti niin epämukavalta, että mun kävi sitä sääliksi. Ei se sen syytä ollut, että mä en osannut pitää mun paidasta kiinni.
Adrian tuijotti veljeään kysyvän hämmentyneenä ja oli kuin ei olisi kuullut mun kommenttia samalla, kun se piteli mua pystyssä.
"Tässä. Otin vaihtovaatteet messii." Viljo hölkkäsi takaisin meidän luokse repultaan ja ojensi mustaa hupparia.
Adrian repäisi paidan sen kädestä ja siristi vielä silmiään järveä tiiviisti tuijottavalle Oliverille ennen kuin kääntyi takaisin mun puoleen.
Se auttoi mua hupparin kanssa, vaikka värisi itsekkin kylmästä. Tajusin, että hupparin pitäisi olla sillä eikä mulla sillä se sinne järveen oli mennyt.
"Mut s-sä–"
Adrian tarrasi mua kädestä, kun mä olin vetämässä hupparia pois.
"Kyl mä pärjään. Ootsä juonu vettä?"
"Joo oon", vastasin ähkäisten, puoliksi edes kysymystä kuuntelematta, sillä mä halusin vaan kotiin. Luovutin hupparin suhteen ja vedin Adrianin nyt ahdistavalta tuntuvan otteen irti musta. Oliver väisti otsa rypyssä, kun mä lähdin taapertamaan poispäin tiukasti kaiteesta kiinni pitäen.
YOU ARE READING
Kolme Kaksi Yksi
Romance"Todista mulle et mä haluun jäädä tänne." • Lumi elää ihan yhtä tavallista -mutta ehkä asteen tylsempää elämää- kuin muutkin, kunnes hänet eräänä päivänä värvätään esittelemään koulua kaksospojille, jotka ovat muuttaneet Italian auringon alta takais...
