Kolme Kaksi Yksi

53. Lettejä ja lupauksia

Querencia
(n.) A place where one feels safe, A place where one feels at home.

•LUMI•

Oliver vältteli katsomasta mua ja puri huultaan, kun Serena viimein päästi sen halista. 

Mun otsa oli painunut pieneen kurttuun, kun mä katselin kaksikkoa. Joo en mä nyt kovin iloinen ollut siitä, mitä se oli mennyt tekemään Nellan kanssa mutta toisaalta Nella on just sellanen käärme et mä en oikeen tiennyt, voiko siitä Oliverille olla kovin vihanen. Se oli vaan yrittäny suojella Adriania Nellalta, vaikka Adrian mulle just selittikin, että ei se olis sitä sen tilannetta muuttanu suuntaan tai toiseen jos se oliski sillon saanu tietää Nellasta. Ei ne sen painajaiset siitä kuulemma johtuneet, vaan itse tapahtumasta. Oliver taas oli halunnut pelaa varman päälle ja niin oli halunnut pelata Nellakin sen suhteen, etten mä sais tietää sen sekoiluista siellä italiassa ettei sen maine menis jos ne huhut siitä alkais leviimään.

Oliver just selitti miks Nella oli täällä, kun mä kysyin sitä. Kuulemma mun rakasta serkkua oli alkanut epäilyttämään mun katoamisen jälkeen ja se oli sitten päättänyt tulla tarkistamaan ihan itse paikanpäälle, että olinko mä täällä. Ja sit ku se tajus et olin ni se oli suuttunu Oliverille ku se oli rikkonu sen sopparin. Oliver taas oli saanut kuulemma tarpeekseen siitä sopimuksesta, kun mut raahattiin tänne puolkuolleena Adrianin toimesta. Se oli kuulemma ollut aikeissa lopettaa koko homman mut Nella ehtiki ilmestyä ihan fyysisesti tänne. Ehkä toisaalta ihan hyvä niin saatiin tää koko sotku loppujen lopuks selvitettyä.

Serena sit oli sen mukaan "todella hienovaraisesti" häätänyt Nellan. Naurattaa vieläkin pelkkä ajatus, vaikka eihän siinä mitään hauskaa ollut. Oon vaan jo ihan kyllästynyt tähän kaikkeen.

Adrian tutkiskeli mun kättä: siinä olevaa haavaa ja ystävänauhoja. Se kuljetti sormeaan ajatuksissaan arven reunoilla.

Ne olivat Oliverin kanssa just puhuneet, mistä mä olin ihan super helpottunut.

Enään vaan mun ja Oliverin piti päättää siitä, missä väleissä mä lähtisin niiltä.

Eikä päätös ollut kovin vaikea. Ei sille ees pystynyt olemaan vihanen. Olin itekki menny Nellan asettamaan ansaan. Ei mulla ollut mitään sanomista.

"Anteeks Lumi", se aukaisi suunsa, ja vilkaisi mua varovasti. Peläten luultavasti, että mä olisin vihanen. "Se oli ihan tyhmä juttu."

Adrian vilkaisi mua itsekkin odottaessaan mun vastausta ja päästi irti mun kädestä. Se makasi mun vieressä sohvalla, niskat rutussa. 

"Saat anteeks kunha ei enää muistella tätä." Mä hymyilin hennosti.

Oliver kopioi mun hymyn helpottuneena. Se istahti sohvan toiseen päätyyn.

"Sen voin lupaa."

Adrian kierähti kyljelleen ja kietaisi kädet mun vyötärön ympärille, kun mä aloin laittaa hiuksia ponnarille. En ikinä olis uskonu et se on tollanen takiainen. Ei sillä ettäkö mua haittais se.

"Siis ugh nää hiukset. Vedän kohta siilin", mä puuskahdin, kun jouduin jo toistamiseen avaamaan mun ponnarin. Tää hiustyyli oli tosi kiva mutta niiden kiinni laittaminen oli täysi työmaa.

Serena naurahti ja nojautui sohvan selkänojaan käsillään. Sen katse tippui huppupäiseen Adrianiin ja sitten se ehdotti: "Adrianhan vois tehä sulle letit. Oltais samiksii."

Mun kulmat kohosi yllättyneenä ylös enkä mä ollut aivan varma, että heittikö se vaan läppää.

"Serenaaa", Adrian puuskahti ja nappasi sohvatyynyn naamansa eteen.